Kaula kuin kalkkunalla

Sain joskus mieheltäni lahjaksi amerikkalaisen Nora Ephronin kirjan En voi mitään kaulalleni. Olisi varmasti aika lukea kirja uudelleen. En nimittäin todellakaan voi enää mitään kaulalleni.

On jälleen se aika vuodesta, kun kevätaurinko paistaa paljastavasti. Kylläpä olohuoneessa onkin nuhruista ja pölyistä, ja naama taas talven aikana valahtanut. Poskijuonteet syventyneet.  Entäpä kaulan iho! Niin on kuin kalkkunalla.

En muista enää, mitä Nora omasta kaulastaan kirjoitti. Muistelen että osittain jutut olivat vähän jenkkimurheita, mutta aina on mielenkiintoista lukea, miten naiset suhtautuvat omaan vanhenemiseensa. Uskoisin että länsimaiselle naiselle vanheneminen on vaikeampaa. Täällä nuoruuden ihannointi on viety niin överiksi.

Omassa transformaatiossa vanhaksi naiseksi on uusia käänteitä, sanoisiko takapakkeja. Ehdin jo iloita siitä, että sain vaihdevuosioireet – hikoilukohtaukset ja yöheräämiset – katoamaan aloitettuani rankan treenaamisen. Hikoilin niin paljon urheillessa, että hikeä ei enää tuntunut riittävän kuumiin aaltoihin. Luulin keksineeni pettämättömän keinon välttää kuumat aallot. Höpönlöpö.

Nyt ne ovat palanneet. Oletan että keho on sopeutunut uuteen, urheilulliseen elämäntapaan. Siitä on tullut uusi normaali, ja siksi vaihdevuosioireet ovat palanneet. Harmi juttu. Yritän olla välittämättä.

Iho on ollut aina kuiva ja atooppinen. Nyt se on entistäkin kuivempi. Ostin apteekista kokeiltavaksi uutta probioottivoidetta. On nyt ollut käytössä vasta pari päivää, mutta tuntuu hyvältä. Rauhoittaa ihoa. Ehkä pitäisi ottaa probioottia myös sisäisesti.

Ensi viikolla mies pääsee vihdoin selkäleikkaukseen. Sitä on odotettu koko talvi. Mitään, mitä ei voi perua, ei ole voinut sopia tai suunnitella, koska kutsu leikkaukseen olisi voinut tulla hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Mutta nyt se vihdoin tapahtuu. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja paraneminen ja toipuminen voi alkaa, ja elämä palautuu taas normiuomiinsa.

Tämä on nyt toinen selkäleikkaus hänellä. Edellisestä on kaksi vuotta. Työkaveri kertoi että hänen ex-miehensä selkä on operoitu viidesti! Itsellänikin selkä on joskus vihoitellut, pahastikin. Mutta olen saanut asian kuntoon milloin kiropraktikolla, milloin kipulääkkeillä ja jopa kortisonipiikillä.

Nyt omalla osallani kaikki on ollut hyvin pitkään. Luulen että pilates ja jooga ovat auttaneet. Uskoisin että pilateksesta olisi hyötyä myös miehelleni. Siinä tehdään paljon selän nikamavälejä avaavia liikkeitä. Ja jos on taipumusta niiden tukkeutumiseen, säännöllisestä pilates-harjoittelusta voisi kuvitella olevan hyötyä.

Ainoa ongelma on, miten saisin hänet lähtemään tunneille? Vastustus on jäärätasoa.

Lopuksi vaateasiaa. Sormi meni joogaleggingsien läpi, joten oli aika ostaa uudet. Ilokseni huomasin lehdestä kotimaisen valmistajan, Njallan. Heidän tuotteensa valmistetaan kierrätysmuovista, ekologisuus ja eettisyys ovat toiminnan keskiössä. Tosin tuotteet valmistetaan Kiinassa! Se ei kyllä kuulosta hyvältä. Kuosit ovat luontoaiheisia, koivunrunkoa yms. On ollut kyllä hienoa huomata, kuinka Suomessa on paljon pieniä ”sustainable clothing” -brändejä. Uskon että siinä on vaateteollisuuden tulevaisuus. Vielä kun saadaan tuotantokin lähemmäksi, niin hyvä.

 

 

 

 

 

Normaali

Murrosikä on vaihdevuosien vastaväri

Vastavärit = kaksi väriä muodostavat vastaparin, jotka kumoavat toisensa sekoittuessaan. Esimerkiksi punainen ja vihreä. (Lähde:wikipedia)

Murrosikä on vaihdevuosien vastaväri. Ne kumoavat toisensa. Murrosiässä hedelmättömästä tytöstä kasvaa nainen, vaihdevuosissa naisesta tulee jälleen tyttö. Koko prosessin lopputuloksena on siis lähtötilanne – tyttö. Tosin ei ulkoisesti (harmi!), mutta sisäisesti kyllä.

Molemmissa muutosprosesseissa on näkyviä muutoksia kehossa ja näkymättömiä mielessä. Nämä näkymättömät mielen kiemurat ovat mielenkiintoisia. Murrosiän kapinan ja ahdistuksen kohteena ovat usein omat vanhemmat, heidän elämäntyylinsä ja mielipiteensä. Keski-iässä kritiikin kohteena ja ahdistuksen aiheuttaja ei olekaan enää omat vanhemmat tai mikään muukaan ulkopuolinen taho vaan ihminen itse; oma minä ja omat elämän valinnat ja niiden seuraukset, omat pinttyneet mielipiteet, paikoille jämähtäneet tavat ja tottumukset. Ihminen tekee tiliä eletystä ja tarpeen vaatiessa ottaa kompassilla uutta suuntaa loppuelämälle.

Vihreä on kasvun ja uudistumisen väri, nuoruuden väri, murrosikäisen väri. Punainen on tulen, veren ja martyyrien väri. Sopii hyvin meille vaihdevuosia eläville!
Wikipedian mukaan vastavärien pitäisi poissulkea toistensa värisävyt eli niiden yhdistelmät näyttävät harmaalta! Siltähän tulevaisuus tässä kohtaa totisesti näyttää. Lohduttavasti wikipedia kuitenkin paljastaa että kyse on optisesta harhasta ja todellisuudessa punavihreät yhdistelmävärit ovatkin keltaisia. Keltainen symbloi valoa, se on hilpeä ajatusten ja älykkyyden väri. Pyhimykset on usein kuvattu keltaisen valon ympäröiminä. Sopii! Tulevaisuutemme koittaakin ei harmaana vaan keltaisena. Tulemme olemaan viisaita ja elämän jalostamia tyttöjä vanhan naisen ulkoisessa olemuksessa.

Normaali