Sähkö on uusi bensa

Pojalle ostettiin alkukesästä sähköpotkulauta. Tunnustan, olen lainannut, luvalla ja ilman. Mahtava peli. Ylämäessä pitää pari kertaa potkaista, että jaksaa meikäläisen kiskoa mäen päälle. Monet lapsoset olen tehnyt kateelliseksi käydessäni vekottimella kyläkaupassa. ”Isi, katso, minäkin haluan tuollaisen?” kaikuu takana. Ja isi katsoo. Vielä minunkin perääni miehet katsovat, kiitos sähköpotkulaudan.

Viimeksi vastaantulevat pikkupojat pysäyttivät pyöränsä kesken alamäen minut ja potkulaudan nähdessään. Huusin ohikiitäessäni, että ”mahtava vekotin, ostakaa tekin!

Uskon, että sähkö on tulevaisuuden bensa. Meillä on aurinkopaneelit katolla ja lataamme kulkuneuvot ilmaisella aurinkoenergialla. Tarvitsemme pienet kulkuvälineet kaupassa-, työssä- ja koulussakäyntiin. Perheautoilla ajamme vain silloin kun siihen tarvis.

Mutta, mutta. Suunnittelijat ovat nyt vähän jäljessä. Mielestäni näitä sähkökäyttöisiä vekottimia suunnitellaan liikaa vanhat mielessä. Niistä tehdään eläkeläismopoja tai skootteri-look-alikeja. Nyt pitäisi aloittaa suunnittelu alusta. Tehdä erilaisia sähköisiä kulkuvälineitä eri kohderyhmille.

Yritän siis vääntää rautalangasta, että juuri minulle – keski-ikäiselle naiselle – ei ole suunniteltu sopivaa sähköistä kulkupeliä. En ole tasapainon menettänyt vanhus, en tarvitse kolmipyöräistä vanhusversiota. En ole teini, jolla ei ole mitään kuljetettavaa. Yleensä, jos lähden liikkeelle, menen asioille ja minulla on jotakin vietävää tai tuotavaa. Sähköisellä potkulaudalla voi kuljettaa sen minkä selkäreppuun mahtuu. Edes eläkeläiskolmipyörässä ei mielestäni ole tarpeeksi tavaratilaa kauppaostoksia varten.

Gogoro on sähköskoottereiden Tesla. Tyylikäs ja moderni. Minä pidän modernista, koska oma fyysinen olemukseni on väistämättä retro. Mutta siinäkään ei ole mitään, mihin edes käsilaukkunsa laittaisi. Ainakaan kuvan perusteella. Olisiko istuimen alla? Mihin näillä vekottimilla mennään, jos mitään ei voi olla mukana? Taivaaseenko? Muuta paikkaa en keksi, mihin ei tarvitse mitään mukaan.

Ei auta kuin odotella, ja odotellessa ajella pojan sähköpotkulaudalla vähin kantamuksin. Ja jos joku sähköskootterityöryhmä haluaa kuluttajanäkemystä, olen valmis!

Normaali

Sähkömummomopo

Olen valtavasti innostunut sähköskoottereista ja potkulaudoista ja sen sellaisista. Mielestäni sähköllä toimivat vempeleet ovat tulevaisuuden kulkuvälineitä varsinkin kaupungeissa lyhyillä välimatkoilla.

Mutta tarjonta ei ole vielä mallillaan. Tällä hetkellä on myytävänä sähkökäyttöisiä potkulautoja, joihin saa myös istuimen, jos ei jaksa seistä. Tai sitten on sähkökäyttöisiä skoottereita ja mopoja; ja kolmantena ryhmänä erilaiset ”geriatriamopot”, jotka on tarkoitettu vanhuksille ja liikuntarajoitteisille. Mutta entä minä? Keski-ikäinen nainen, millä minä ajan?

Ajattelin ensin että hankin sen potkulaudan. Voisimme käyttää sitä yhdessä pojan kanssa. No, ei se käy. Pojan mielestä on noloa, hänen mielestä potkulaudat ovat nuorison kulkuvälineitä, eivätkä kuulu äideille. Oikeassa on. Tosin suurin syy välineen sopimattomuuteen on kyllä se, että potkulaudalla on äärimmäisen hankala kuljettaa mitään muuta kuin itseään. Ja minä haluan sellaisen kulkuvälineen, mihin mahtuvat ostokset ym. tavarat.

Sähkökäyttöinen retroskootteri voisi olla tyylillisesti oikea, mutta se ei mielestäni kylliksi mahdollista tätä shoppailuaspektia. Ja geriatriamopo ei nyt tietenkään käy. Vielä.

Tässä on nyt aukko. Voisiko joku suunnitella naisellisen sähkökäyttöisen kulkupelin,jossa on riittävät tavarasäilytystilat ja jolla keski-ikäinen nainen kehtaa ajella? Ostaisin.

Ja pieni vinkki suunnittelijoille, suunnitelkaa se vekotin ihan puhtaalta pöydältä, ei niin että otetaan suunnittelun pohjaksi joku jo olemassa oleva kulkupeli ja tehdään siitä sähköinen versio, keksikää kokonaan uusi peli, uudennäköinen, isot ostoskorit, mielellään Louis Vuitton kuvioinnilla tai Burberry-ruudukko. Ja helppo lukitus-& varkaudenestolaitteisto, että pelin uskaltaa jättää Stockan Herkun eteen parkkiin, eikä se siitä häviä. Yksi kätevä vinkki tähän on se että laitteen voi identifioida omakseen. Varkaiden on vaikea myydä tuotetta eteenpäin, jos siinä lukee isolla MRSMIDDLEAGE. Tätä kikkaa olen käyttänyt omassa Jopossani. Olen sen runkoon raaputtanut että M.Rönkkö. Ei ole enää varkaille kelvannut. Varastettavissa on nimeämättömiäkin, joita ei tarvitse uudelleenmaalata myyntiä varten.

Normaali