Kakalla

Kävelin Suomenlinnan lautalta Kauppatorin reunaa kohti hallia, kun yhtäkkiä jostain kuului ”Perkele!”

Kolera-altaan luona kyykki mies. Ensimmäinen ajatus oli, että oliko miesparka pulassa. Ehkä joku sairaskohtaus tai vaikka noidannuoli. Onneksi en ehtinyt tarjoutua apuun.

Ukko oli paskalla. Pyyhki perseensä paperiin ja vaihtoi paikkaa sightseeing-kiskan taakse. Luuli olevansa siellä vähemmän näkymättömissä. Ja jatkoi kakkimista.

Takana käveli turisteja. ”Oh my God! That’s disgusting. Never seen anything like that!”

Ällöttävää. Minäkin paheksun.

Paitsi että nyt ei passaa heittää kivellä. Itse olen kakkinut bussipysäkille. Joo, ihan totta. Tosin se bussipysäkki oli keskellä ei mitään. Olin matkalla mökille ja jäljellä oli enää parikymmentä kilometriä, kun vessahätä iski. Ajattelin, että sinnittelen perille asti. Mutta ei auttanut. Tilanne kävi niin tukalaksi, että piti tehdä äkkipysähdys bussipysäkille. Kunniaksi en mainittava, että keräsin jätökseni mukaan. Poika kyllä vastusti kakkakuljetusta auton sisätiloissa.

Nykyisin kun kuljemme sen pysäkin ohi, muistamme aina mainita, että tässä on se pysäkki, missä äiti kävi kakalla.

 

Normaali