Korona-shopping

Korona on muuttanut aika paljon ostokäyttäytymistä.

Siitä olen iloinen, että ruokakaupoissa käyminen on nykyisin yksilösuoritus. En ole koskaan tykännyt siitä että ruokakauppaan mennään koko perheen voimin. Erityisen ärsyttävää se on kesällä mökkipaikkakunnalla, missä on vain yksi, suhteellisen pieni Sale. Kesällä paikkakunnan asukasmäärä kymmenkertaistuu, kaupassa käynti on viikon kohokohta, ja sinne lähdetään koko mökin voimin. Pieni kauppa ja sen käytävät ovat tupaten täynnä väkeä. Mielenkiintoista nähdä, miten tulevana kesänä käy? Onko ihmisten käyttäytyminen muuttunut? Toivottavasti.

Eräs vaatekauppa, jonka kanta-asiakas olen, lähetti sähköpostia otsikolla ”Shoppaa kuin rockstara”. Kauppaan voi varata oman ostosajan. Sinne voi mennä silloin yksin tai oman perheen kesken. Aivan ihana ajatus! Myös kuntosalille voi nykyisin varata privaattiajan.

Juuri nyt en tosin tarvitse uusia vaatteita, joten private shopping jää käyttämättä. Päin vastoin, yritän käyttää jo hankittuja. En tykkää siitä että vaatteita kertyy. Suuri unelma – oikeastaan utopia – on se että kaapissa olisi vain noin viisi vaatekokonaisuutta. Uudet jeggingsit kyllä tarvitsen. Edelliset ovat löperöityneet. Huomaan myös uuden piirteen itsessäni; en raaski heittää pois edes vanhoja ja kuluneita vaatteita. Säilön niitä ”remppavaatteina”. Ideana että ne laitetaan päälle johonkin likaiseen puuhaan ja heitetään sitten käytön jälkeen pois.

Mutta käytännössä en heitä. Pesen. Ja sitten säilön taas uudelleen remppavaatteeksi. Niinpä minulla on aika paljon remppavaatteita. Onhan minulla kyllä paljon keskeneräisiä likaisia puuhiakin. Kukkapenkin siirto on yhä kesken, kun kivet eivät suostu liikkumaan ja sataa lunta. Odotan parempia säitä. Piharakennuksen ovet on raaputeltu vanhasta maalista, mutta niitä ei voi tässä säässä maalata, joten odotan parempia säitä. Saunan päätyseinän ulkoverhouksen olen miltei purkanut kokonaan, sekin odottaa parempia säitä. Ja ikkunanpoka-ikuisuusprojekti on kesken. Joten kyllä remppavaatteet ovat tarpeen!

Mutta ostamiseen. Tämä on nyt kestänyt kuukauden. Kuukauden aikana olen ostanut pääasiassa ruokaa. Enemmän kuin ennen. Juomaa, enemmän kuin ennen. Vessapaperia, enemmän kuin ennen. Hilloa, enemmän kuin ennen (koska olen tehnyt niin usein pannukakkua tai lettuja). Karkkia, enemmän kuin ennen.

Verkkokaupasta tilasin itselleni uuden laukun, Marimekon Piccolon. Ajattelin, että ansaitsen uuden kesäkassin. No en ansaitse. Mistä hyvästä ansaitsisin? Mutta tilasin vain – piristykseksi. Posteljooni toi ovelle asti, kun laatikko ei mahtunut postilaatikkoon. Miksiköhän verkkokaupan tuotteet pakataan usein ylisuuriin laatikoihin? Pitää ehkä hommata isompi postilaatikko. Toisaalta kunpa joku tekisi minulle sellaisen. Jättikokoinen linnunpöntönnäköinen olisi hieno. Siinä pitäisi olla valekolo, että ei vain joku onneton lintu sinne alkaisi pesää rakentamaan. Linnunpöntön katto olisi postilaatikon kansi, siinä olisi sarana. Vai ryhdynkö puuhaan itse, sitten olisi vielä yksi keskeneräinen projekti.

Vasta kun kassi tuli huomasin että se sopii täydellisesti yhteen viime kesänä hankkimani lippiksen kanssa, samaa burgundinpunaista. Burgundinpunainen on yksi lempiväreistäni. Ai hitsi, minullahan on myös vanha silkkihuivi sitä sävyä, se pitää kaivaa nyt esiin.

Tilasin myös Englannista teetä. Ne eivät ole vielä tulleet. Joo, se on ihan järjetöntä, mutta purkit olivat niin ihania, en voinut vastustaa, ja me juomme pojan kanssa teetä päivittäin. Royal Cats. Teepurkeissa on kuninkaallisia kissoja, tilasin kaikki neljä. Sitä paitsi – tee on todennäköisesti hyvää. Olen joskus ennenkin tilannut teetä Englannista, silloin purkissa oli Meghanin ja Harryn hääkuva, ja se tee oli todella hyvää. Englantilaisille myydään parempaa teetä kuin muille, näin se vain on. Toisaalta, saa S-marketistakin hyvää teetä. Ostin Tescon english breakfast’iä ja oli parempaa kuin normitee. Mutta Tesco onkin brittiläinen päivittäistavaramerkki. Laitan tähän linkin niihin kissateepurkkeihin, jos kiinnostaa vilkaista, minkälaisia ovat.

ROYAL CATS, DOGS & MOUSE

Multaa ostin myös. Ja siemeniä. Yritän kasvattaa yrttejä, lehtikaalia ja tomaatteja. Uusia perennoja tekisi mieli tilata, mutta yritän hillitä itseäni. Kultapalloja vajan nurkalle, mutta ehkä sitten kun saan sen ulkoverhoilun valmiiksi. Kun nyt edes vanhat kasvaisivat ja menestyisivät. Olen niin nuubi puutarha-asioissa. En edes tajua näitä eri maalajeja. Jotkut kasvit kaipaavat hapanta maaperää. Mistä sen tietää, onko maa hapanta? Vaikka siinä kuinka seisoo vieressä ja kysyy, ei kukaan vastaan. Ja millä sitä maaperän happamuutta voi lisätä? Muistaakseni kirsikkapuut tykkäävät happamesta maaperästä. Olisi ihana jos omalla pihalla olisi kirsikkapuita, ja keväisin voisi viettää omaa hanamia niiden katveessa. Itse asiassa on minulla kaksi kirsikkapuuta. Toinen on ikivanha ja huonovointinen. Tulee siihen aina muutama kirsikka. Toisen olen istuttanut itse, mutta se ei ole edes juurikaan kasvanut. Ja kerran peurat ovat syöneet sen vartta, olin unohtanut laittaa talveksi verkon rungon ympäri, ja se miltei kuoli. Ehkä rupean sitä lannoittamaan, jospa se siitä innostuisi elämään ja jonakin keväänä saisin oman hanamin.

Ps. Olin kirjoittanut hamamin. Alkoi vähän epäilyttää ja tarkistin oikeinkirjoituksen. Hamami = turkkilainen kylpylä. Hanami = kirsikankukkajuhla. En siis halua omaa turkkilaista kylpylää, vaan oman kirsikankukkajuhlan!

Normaali