Kesäkiireitä, osa 2

Kyllä on ollut taas vöyhkäinnostusta ilmassa. Olen ihan täpinöissäni Boho Garden Cabinin airbnb-vuokrauksesta. Varauksia on tullut loppukuulle jo kymmenkunta. Mies katsoo silmät pyöreinä varauskalenteria ja epäilee, onko tämä kivaa? No, on!

Eilen mies katsoi uutisia matkustusrajoituksista. Sanoi että Varsinais-Suomeen matkustaminen on kielletty, ja kaikki tänne päin matkustavat ohjataan  suoraan Seilin saarelle. Mukaan pitää ottaa omat arkkulaudat.

Minusta Garden Cabin on verrattavissa lintujen tarkkailuun. Että minkälaisia lintuja pönttöön seuraavaksi kotiutuu? Vaikuttaa siltä, että suurin osa on ohikulkevia pyöräilijöitä matkalla Ahvenanmaalle. Nuoria ihmisiä. Tarvitsevat yösijan, ja aamulla matka jatkuu.

Luulen, että laajennan tätä airbnb-toimintaa entisestään. Mökkitontilla on myös vierastalo, missä omat vieraamme yöpyvät. Siitä saa pienin muutoksin saunan kera oman kokonaisuuden, mitä voi vuokrata silloin kun emme itse ole paikalla. Virastalossa on kaksi makuuhuonetta ja vesivessa. Toiseen, pienempään huoneeseen saa asennettua minikeittiön, silloin mökistä tulee itsenäinen asumisyksikkönsä. Sieltä on upeat maisemat, isot lasi-ikkunat. Saan vuokraustoimminnalla katettua mökin käyttö- ja remontointikuluja.

Kännykäni hukkasin vuorokaudeksi. Oli kyllä tukalat paikat. Sen tiesin, että en ollut voinut sitä minnekään oman tontin ulkopuolelle hävittää, kun olin koko päivän mökillä, meillä oli vieraita. Mutta että miten voi kännykkä kadota niin täydellisesti?

Se löytyi lopulta seuraavana päivänä kasvimaan vierestä. Olin käynyt kastelemassa tomaatit, ja kännykkä oli nähtävästi tipahtanut siinä kohtaa taskusta maahan.

Ne tomaatit ovat sinänsä oma tarinansa. Ensimmäistä kertaa kasvatin taimia siemenestä. Kaksi selvisi tänne asti, ja kasvavat nyt tuolla kasvimaalla. En usko että niistä tulee ikinä yhtään tomaattia, mutta uskollisesti niitä hoivaan. Ovat nyt sellaisia parikymmentäsenttisiä, rehevävartisia kyllä.

Olen löytänyt kivan joogaryhmän paikkakunnalta. Rauhallista, venyttelevää ”mummojoogaa”, ei mitään hard-corea. Kokoontuu urheilutalolla kerran viikossa keskiviikkoiltaisin. Kertamaksu viisi euroa. Mielelläni kävisin toisenkin kerran viikossa, mutta hyvä näinkin.

Olen tehnyt huutokauppaostoksia jälleen. Kävin katsomassa netissä, mitä huutokaupassa oli myytävänä, ja innostuin sadan kukkopillin kokoelmasta ja vanhasta nurkkanaulakosta. Harmitti, kun en päässyt huutokauppaan, kun oli vieraita juuri silloin. Keksin soittaa meklarille ennen huutokaupan alkua, ja sain siten jätettyä oman huutotarjouksen.

Seuraavana päivänä meklari soitti. Nurkkanaulakkoa en ollut saanut, mutta tarjoukseni kukkopilleistä oli mennyt läpi. Nyt minulla on sata kukkopilliä. En tiedä, miksi.

Luppoaikoina – joita ei ole ollut riittävästi – olen jatkanut villatakin tuunausta. Siitä on tulossa kyllä varsin eriskummallinen. Rintapieleen olen kirjaillut ristipistoin Tout s’arrange, kaikki järjestyy; oikean käden hihansuussa lukee nyt ”MIETI” jotta muistaisin harkita, onko se mihin aion ryhtyä järkevää. Selässä lukee Flawless, Virheetön (mitä takki ei todellakaan ole). Nyt olen kirjailemassa sinne Goddess, Jumalatar. Valitettavasti se ei tullut keskelle, ja joudun nyt purkamaan vähän. Tajusin, että kirjailut kannattaa aloittaa keskimmäisestä kirjaimesta, siten saa sen asettumaan keskelle. Työ tekijäänsä opettaa, näemmä. Alle mahtuu vielä Sorrowless, suruton. Kukkia olen tyhnyt myös, neliapilan haluaisin tehdä, mutta en osaa, yritin. Ja pöllöhän olisi todella upea, mutta se nyt on tietenkin ihan omien taitojen ulottumattomissa.

Kalastamaan emme ole päässeet, koska tuuli on ollut sen verran kova. Kerran pieni soutuveneemme oli jo ihan merihädässä omassa rannassa, kun myrsky oli täyttänyt sen vedellä ja vene hautautunut rantaveteen. Onneksi paikalliselta kalastajalta saa ostettua kalaa. Tilasin viisi kiloa ahventa, haukea ja kuhaa. Laitoin osan pakkaseen, nyt on kalaa pahojen päivien varalle.

Kaimaystävä vinkkasi hyvästä ruokareseptistä, perunapellistä. Tein eilen ruuanjämistä sitä, ja oli loistavaa. Melkeinpä parempaa kuin se alkuperäinen ruoka. Eli keitetyt perunat liiskataan pellille. Minun perunoissa oli jo valmiina salviavoita, joten en lisäännyt voita, mutta muuten kannattaa lorauttaa öljyä tai voita päälle, ja suolaa ja pippuria. Laitoin myös parmesania, kun oli raastetta jäänyt yli, ja edellisenä päivänä paistuttua ahventa paloina. Pistin pellin uuniin pariksikymmenenksi minuutiksi, vai oliko se siellä puolituntia, en tiedä, kun tein samalla myös korppuja vanhaksi venähtäneestä pullasta. Ai että oli hyvää.

Mies kävi etsimässä kanttarelleja, mutta ei löytänyt. Kyyn oli nähnyt. Niitä onkin näkynyt tänä kesänä sen verran, että enpä taida metsään mennä, teitä pitkin kävelen vain.

Nyt on miehen mahassa punkki. Pitää ryhtyä sitä irrottamaan. Ja tarkistaa, ettei yön aikana sängyn alle ole ilmestynyt myyrän takapuolta. Joka aamuinen rutiini tarkistaa ja poistaa kissan tuomat sängyn alta.

Tämmmöistä, ihan tavallista vöyhkän kesää.

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s