Minä olen puuvillaplantaasin Scarlett

Heippa. Minä täällä. En ehkä voikaan pitää taukoa, vaikka piti, koska aina pukkaa asiaa mieleen, ja vaikka ajattelin että voihan niistä kirjoittaa sitten tauon jälkeen, en ehkä enää muista, mitä ja mistä piti sanoa, ja ainakin alkuperäinen tunnetila on kadonnut.

Joten ehkä paras kuitenkin lomailla niin, että kirjoittaa jos ja kun kirjoittamisen tarve tulee, mutta ei ota asiasta paineita.

Kaksi asiaa on mielen päällä. Ensimmäinen on historian jälkiviisastelu.

Maailmalla kaadetaan patsaita, koska hävetään kolonialistista ja rasistista menneisyyttä. Elokuvia ja kirjoja poistetaan valikoimista samoista syistä. Lakupötköjen kääreet on jo muutettu, kohta Eskimo-puikot vaihtavat nimeä.

Ihmiskunnan historia on hirveä kärsimysnäytelmä ja tragedia, missä hyvinvointi on ollut harvojen valittujen etuoikeus. Nykyperspektiivistä katsottuna orjuus tuntuu käsittämättömältä. Ihmisiä on napatta viidakosta, ja viety valtameren taa. Eikä nappaaja aina ollut valkoinen mies, se saattoi olla myös rahanahne naapurikylästä, joka oli keksinyt tavan rikastua.

Orjien lisäksi maailmaa ja hyvinvointia on rakennettu vankityövoimalla. Nämä kaksi ovat olleet halvinta mahdollista työvoimaa. Kuuntelin kerran dokumentin, missä kerrottiin kanavan rakentamisesta Laatokasta Jäämerelle. En välttämättä muista oikein, mutta oliko se nyt niin että mies / metri oli kanavan hinta? Työvälineinä pelkät lapiot, hakut ja kottikärryt.

Hirveitä julmuuksia on tapahtunut, mutta niitä ei saa tapahtumattomaksi patsaita kaatamalla tai elokuvia sensuroimalla. Päin vastoin. Patsaat, elokuvat ja kirjat toimivat hyvinä muistinvirkistäjinä siitä, miten asiat ovat joskus olleet, ja miten on ajateltu.

Mielestäni patsaiden kaataminen ja koohkaaminen on tekopyhää. Hirveitä julmuuksia ja ihmisten hyväksikäyttöä tapahtuu tässä meidän omassa ajassamme meidän silmiemme edessä, emmekä me siihen puutu, emmekä sillä vaivaa päätämme, koska siitä on meille hyötyä, niin kuin orjista puuvillaplantaasin pitäjille. On helpompi haukkua menneitä, kun kaivaa malkaa omasta silmästä.

Millä hinnalla valmistetaan meille vaatteet, poimitaan tomaatit säilykkeisiin, rypäleet viiniin? Hotellin siivoaa kieltä puhumaton vierastyöläinen, jonka oma perhe on kaukana, lapsensa hän on jättänyt vanhempiensa hoidettavaksi. Kausityöläinen – nykyajan orja – tekee halvalla työt, joita me emme viitsi tehdä.  Suurkaupungin pilvenpiirtäjät ja etelän lomakohteet rakennetaan halvalla vierastyövoimalla. Nykyajan markkinatalouden perusta on rakennettu kausi- ja vierastyövoiman varaan. Siihen että jossakin on halpaa, heille voi maksaa vähän, ja toisaalla on kallista, heille voi myydä sen halvalla tuotetun. Siitä syntyy voittoa.

Ja me – jotka kaadamme patsaita ja kauhistelemme puuvillaplantaasien ylellistä elämää viettäviä Scarletteja – vaikka itse elämme juuri niin. Himoitsemme luksusmerkkejä. Minäkin. Haluan kokonaisia kuorittuja tomaatteja säilykkeenä halvalla, ja mansikkalitran hinta, se on liian korkea! Hoivakodeissa vaipat vaihtaa vierastyöläinen. Länsimainen ihminen on puuvillaplantaasin Scarlett.

Toinen asia, joka pyörii mielessä on matkustaminen. Jälleen tänään Hesarin pääkirjoitussivulla oltiin huolissaan matkustamisen tulevaisuudesta. Ja jälleen kerran matkustamista puolustettiin kulttuurien oppimisella. Höpöhöpö. Yläluokkaista, elistististä soopaa. Ottaa pattiin. Suurin osa matkailusta on rantalomailua, uima-altaalla köllöttelyä, bailausta, pizzaa, olutta, halpaa viiniä. Kulttuuriantia edustaa korkeintaan käynti paikallisessa temppelissä – mikä vain häiritsee niiden paikallisten omaa uskonnonharjoitusta– ja matkamuistomyymälästä ostettu buddhapatsas. Tai thaihieronnassa käynti. Tai turisteille muokattu ja myyty muka-paikalliskulttuuri. Laitetaan saamelaispuu päälle ja poro siihen viereen, voi kiinalaisturisti ottaa kivan kuvan. Siinä on peruslomailijan ”kulttuuri”.

Mutta kyllä matkailun tulevaisuutta sietääkin pohtia. Luin lehdestä että koronaepidemialta säästynyt Fidzi-saaret on päättänyt avata ovensa miljardööreille. Saarelle otetaan lomailemaan ainoastaan yksityiskoneella saapuvat luksusmatkaajat. Joku Lapin matkailuyrittäjä ehdotti samaa, että voisiko yksittäiset luksusmatkailijat sallia.

On sekin kamala visio, että tavallinen ihminen ei enää pääsisi matkalle, se olisi vain madonnojen ja oligarkkien huvia. Voi kyllä olla mahdollinenkin skenaario. Luonto säästyisi, kun rannalle tulee sottaamaan enää vain se madonnan perhe ja matkailubusiness saa helpommalla rahansa. Huonompi kortti jää käteen mattimeikäläiselle.

Silti toivoisin että matkustamista ei puolustettaisiin tällä uusiin kulttuureihin tutustumisvalheella. Tunnustettaisiin reilusti, että matkailu on nautintoaine. Se on eskapismia. Joskus se on myös narsismia; on niin kiva julkaista matkakuva somessa; Hei, mä olen täällä!  –  Vähänks’ kade! Ja koska matkailu on nautintoaine, josta on haittaa, ei niinkään matkustavalle yksilölle itselleen, ellei nyt satu jäämään sinne rantabaariin viikkokausiksi tai saa melanoomaa, mutta matkailukohteelle, siellä asuville, ja ennen kaikkea luonnolle – matkailua tulisi verottaa niin kuin muitakin nautintoaineita.

ps. Luonnonvarakeskus on muuten laskenut että kasvissyöjä joka lentää kerran Bangkokiin kuluttaa saman verran kuin kotimaassa pysyttelevä lihansyöjä kahdeksassa vuodessa. Mielenkiintoista.

pps. Olinpas ärhäkkäällä tuulella. Ehkä tauko oli teroittanut mieltä ja kynää!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s