Minä olen mökkioravalle vieraslaji

Mökin pihamaalla hyppelehtii energinen pikkuorava, joka suhtautuu meihin kuin epätoivottuun vieraslajiin.

Orava on peloton, uskaltaa tulla lähelle, mutta ei pidä meistä. Hänen koko olemus ilmentää, että me olemme tunkeilijoita hänen elinympäristössään. Tämä on hänen kotinsa, ei meidän. Mokomakin vieraslaji on änkeytynyt oravan huudeille ja muuttaa koko ekosysteemin epäedulliseksi. Haravoi pois kävyt, kolistelee ja mekastaa. Ei anna elää villiä ja vapaata oravaelämää, ei anna asua mökin yläpohjassa.

elkään että kohta joudumme jonkinlaisen koston kohteeksi. Orava tunkeutuu avoimesta ovesta sisälle, ja pistää kostoksi hyrskynmyrskyn. Yrittää häätää meidät pois omalta tontiltaan.

Vieraslajikeskustelussa hämmentää ristiriita: se että suhtauminen kasvivieraslajeihin on torjuva, mutta eläinvieraslajeihin salliva. Valkoposkihanhet ja merimetsot ovat rauhoitettuja, mutta lupiinit ja kurtturuusut pitää eliminoida.

Vieraslajeja ovat myös valkohäntäpeurat, fasaanit, minkki ja villisika. Niiltä puuttuu omat viholliset suomalaisesta luonnosta. Kannat voivat kasvaa suotuisissa olosuhteissa hyvinkin isoiksi. Joitakin lajeja saa metsästää kuten valkohäntäpeuraa ja villisikoja.

Lupiinien levinneisyydestä ollaan huolissaan, mutta ei siitä, että merimetsolaumat tuhoavat koko asuinympäristöntä. Jo nyt saaristomerellä on pieniä saaria, missä ei kasva enää mitään, koska merimetso on asuttanut ne.

En millään muotoa ole mikään näiden asioiden asiantuntija, mutta sivustakatsojana ihmettelen, mihin perustuu tämä suhtautumistapaero kasvien ja eläinten välillä? Ovatko vieraskasvit todellakin niin paljon vaarallisempia kuin eläimet? Pitäisikö sittenkin antaa kaikkien kukkien kukkia?

Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”Minä olen mökkioravalle vieraslaji

  1. muuttolintu sanoo:

    Nyt tulee täyttä mutua ja varmaan höpöhöpöäkin, mutta menköön. Entä jos ne eläimet olisivatkin olleet alunperin ihmisten kotieläimiä, mutta niiden kasvaessa yllättäviin mittoihin tai muuten vaan tullessa hankaliksi tai ilkeiksi söpöysvaiheen ohitettuaan niiden omistajat päästäisivät ne luontoon asustelemaan. Jos vesistöjämme täten asuttaisivat erilaiset liskot tai eksoottiset käärmeet luikertelisivat metsiköissämme tai villikoiralaumat vaeltelisivat kaupunkien laitamilla, olisiko suhtautuminen erilaista? Sillä eivätkö nuo vieraslajikasvit ole ihmisten puutarhoista levinneitä? Sekö tekee asiasta sen pahan jutun?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s