Koko elämä on vain yksi hetki – tämä

Kävin naapurin puolella.

Myrsky möyri täällä viikonloppuna. Naapuritontti on myrskyltä paremmissa asemissa. Vanha kalastajamökki. Sellaiset on aina rakennettu tuulelta suojaan, parhaisiin mahdollisiin paikkoihin. Kesämökit taas on rakennettu paikkoihin, mistä on upea maisema. Mutta sellaisiin – maisemalle avonaisiin paikkoihin –tuuli, laineet ja myrsky käyvät lujaa.

Olemme aina vitsailleet, että meillä on täysin eri vuodenajat. Kun meidän tontilla tuulee ja tuivertaa, heillä elämä on silkkaa espanjaa.

Naapurimökissä asuivat R & J. He olivat täällä ”aina”, eläkkeellä kun olivat. Pitivät illanistujaisia, runoiltoja, kutsuivat naapureita kylään, olivat sosiaalisia, joskus tuntui että vähän liikaakin.

Puutarha oli tiptop. Pioneja, ruusuja, magnolia. Varsinainen eden. Pitivät hyvää huolta puutarhasta.

Kävin katsomassa, onko myrskyvaurioita. Ei ollut. Mutta pionipenkissä kasvoi kaksi ohdaketta. Kukkapenkkejä ei oltu kitketty, ruohoa ei oltu ajettu vähään aikaan, elämä puuttui, talo ja piha olivat yksin.

Tiedän saman tilanteen appivanhempien mökillä. Eläkeiässä he asuivat siellä vähintään puoli vuotta. Piha kukoisti. Nyt marjapensaat, kukat, kaikki ovat kuolleet kastelun puutteessa. Surullinen näky. Kun muistaa kaiken sen ajan ja työn, mitä he pihan ylläpitämiseen käyttivät. Kaikki se on mennyt.

Niin se tietenkin ihmiselämässä ylipäätänsä on. Sitä pakertaa ja pakertaa monen mukamas tärkeän tehtävän parissa, ja sitten lopulta kun kuolee tai ei enää vanhuuttaan jaksa eikä kykene, ei mene montaa vuotta, kun kukaan ei edes muista, ja se ”tärkeä” mille on uhrannut paljon aikaa ja vaivaa, siitä on jäljellä enää rippeet jos niitäkään.

Joku kulkee vieraalla pihalla ja ihmettelee, että mikähän ihme rakennelma se tässäkin on ollut, eikä tiedä, että kuule,vöyhkätemppeli se oli! Maailman tärkein asia yhtenä koronakeväänä vuonna 2020 eräälle höpsölle vöyhöttäjälle.

Viikonloppuna on lähitienoolla huutokauppa. Meinaan mennä. Koska siellä on myynnissä pöllökello. Puinen pöllö, massun kohdalla on kellotaulu. Yksi viisareista puuttuu. Mutta se ei haittaa, päin vastoin. Se symboloi ajan harhaa. Onko aikaa ylipäätään olemassa? Mitä jos ei olekaan. Koska eihän meillä ole kuin tämä hetki. Ei ole enää menneisyyttä, sinne ei pääse takaisin. Eikä tulevaisuudessakaan kannattaisi liikaa viettää aikaa. Siitä tulee sitku -elämää.

Jos saan pöllökellon ostettua huutokaupasta itselleni, laitan sen vöyhkätemppeliin koristeeksi muisuttamaan siitä että koko elämä on vain yksi hetki – tämä.

 

 

 

Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Koko elämä on vain yksi hetki – tämä

  1. muuttolintu sanoo:

    Ihana kirjoitus. Minulla on ystävä, joka elää menneessä. Menneisyys on enemmän läsnä kuin nykyisyys, tämä hetki, tulevaisuudesta puhumattakaan. Itse olen ikuinen suunnittelija. Elän helposti enemmän tulevassa kuin nykyhetkessä. Kirjoituksesi oli hyvä muistutus siitä, että tosiaan – tärkeintä on tässä ja nyt. Pöllökello puuttuvine viisareineen olisi itsellenikin hyvä muistutus siitä. Toivottavasti saat kellon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s