Naantalissa

Viikonvaihteessa oli miehen syntymäpäivät.

Ajelimme Typy-autolla Naantaliin ja kävimme ravintolassa syömässä. Edellinen ravintolassa käynti oli ennen koronaa, helmikuun lopulla. Silloin olimme Näsineulassa syömässä yhdessä Tampereella asuvien mökkinaapureiden kanssa. Muistan, kuinka katselin tornista alas jäiselle järvelle. Joku oli piirtänyt jäälle lumeen ison sydämen. Mietin, oliko se jonkun romantikon teko? Jospa joku juuri samaan aikaan kosii tyttöystäväänsä, joku joka on myös syömässä ylhäällä tornissa.

Tuntuu kuin tuosta lauantai illasta helmikuussa olisi vuosia! Ajanlasku alkoi eräällä tavalla alusta maaliskuussa, kun maailma pysähtyi koronaan. On aika ennen epidemiaa ja sen jälkeen.

Naantalissa oli hiljaista. Poissa oli normaali kesäinen vilinä. Ihmisiä oli silti liikkeellä terasseilla ja kävelyllä rantabulevardilla. Rannassa sai kokeilla sellaisia ”kenkiä”, joiden ilmanpaine nostaa ylös veden päälle. En tiedä, miksi härveliä kutsutaan, vaikealta näytti pysyä pystyssä, moni molskahti veteen.

Kymmenen hengen turistiseurue pisti silmään. Jostakin Aasiasta päin, mutta ulkonäön perusteella ei japanilaisia eikä kiinalaisia. Mitenkähän he olivat sinne tupsahtaneet? Erottautuivat joukosta kuin huutomerkit.

Mies ja poika valitsivat kuningasrapua sinisimpukoilla ja ranskalaisilla. Oli hyvännäköinen annos, täytyy sanoa. Minä otin lohi-avokado bowlin. Se oli hyvä ja raikas.

Mies ja poika tykkäävät aina kokeilla rohkeasti mereneläviä. Muistelimme, kuinka poika söi ensi kerran hummeria. Se tapahtui Skotlannissa, kun hän oli yhdeksän. Olimme matkalla katsomaan Loch Nessin hirviötä. Kiikaroimme rannalla pitkään, mutta hirviöstä ei näkynyt jälkeäkään. Kartanohotellissa mies ja poika tilasivat hummeria. Kukaan ei muista, mitä minä söin, mutta  yhdessä tuumin arveltiin että varmaankin lohta, jos sitä oli listalla.

Pitäisi ehkä reipastua ruokavalinnoissa, eikä valita aina varman päälle.

Naantalissa on muuten erikoisen hyvää pistaasijäätelöä. Onneksi se on siellä kaukana, muuten söisin sitä liikaa ja tuhoisin seurauksin.

Mukava kun ravintolat ja kahvilat ovat taas auki.

Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Naantalissa

  1. muuttolintu sanoo:

    Luin kerran jutun vaniljasyndroomasta.
    Jäätelökojulla on varsinkin nykyään lukemattomia eri jäätelöitä, mitä ihmeellisimpiä ja herkullisimpia makuyhdistelmiä, vuosittain uusia makuja ilmestyy valikoimiin. Vaniljasyndroomainen menee kojulle, eikä epäröi yhtään – ostaa kaksi palloa vaniljajäätelöä.
    Minulla on vähän tätä vaniljasyndroomaa. Ja myös lohisyndroomaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s