Korona – mikä ihana tekosyy

Hyvinhän tämä joutilaisuus sujuu. Tänä vuonna en ollut lukenut yhtään romaania ennen tätä viikkoa, ja tällä viikolla jo kaksi. Kolmannen aloitan tänään, jos ehdin. Myös joutilaana voi olla kiireinen, olen huomannut.

En ole ehtinyt katsoa kaikkia ohjelmia, mitä olen meinannut. Virkannut en ole yhtään, kun samaan aikaan ei voi lukea, se on siitä huono. Ja enpä ole blogipäivityksiäkään tehnyt entiseen malliin, kun pää on tyhjentynyt ajatuksista. Jotenkin joutilaisuus hiljentää aivoni, vaikka eikös sen pitäisi olla toisin päin?

Vöyhkävaihteella ollessani keksin että minäpä kirjoitan runokirjan. Keksin sille hyvän nimenkin: Riippumaton nainen. Kaveri otti kylässä käydessään jo kansikuvankin siihen. Yhdeksäntoista runoa syntyi ihan tuosta noin vain sukkelaan. Ajattelin että tässä on juhannukseen mennessä kirja valmis. Mutta ei. Sitten alkoi tämä joutilaisuus, aivot tyhjenivät, eikä nyt synny minkäänlaista runoa, vaikka kuinka kikistäisi. Aivosolut ovat jähmettyneet paikoilleen.

Ihmeen kummasti aika kuluu mitään tekemättäkin. Tämäkin aamupäivä meni ihan vain siinä että katselin verkkokaupoista bikinihousuja. Mökille lähtiessä unohdin pakata alushousut. Tai luulin että täällä niitä olisi. Ei ollut. Nyt on ollut käytössä viikon yhdet ja samat, ne jotka päällä tänne tulin. Olen minä niitä välillä pessyt, sen aikaa on pitänyt sitten olla ilman housuja.

Keksin että mitä jos tilaisin bikinihousut alkkareiksi. Nehän kuivaa pesun jälkeen nopeasti. Jotenkin viehättää ajatus siitä että olisi vain yhdet alushousut ja bikinihousut. Kyllä niillä kesän pärjäisi. Eipä pyykkivuori kasvaisi.

Kirjoitinko jo siitä, kun kävin hakemassa kunnantalolta kuntosalin avaimen? Olipa episodi. Kunnantalolla oli lappu luukulla: kiinni elokuun loppuun asti. Tuli mieleen Carrols-hampurilaisketjun slogan Nälkä – mikä ihana tekosyy.

Korona – mikä ihana tekosyy.

Soitin vapaa-aikasihteerille. Olimme sopineet puhelimitse kuntosalin avaimen noudosta, mutta en tiennyt kunnantalo kiinniolosta. Vapaa-aikasihteeri neuvoi soittaman ovikelloa. Sekään ei ollut ihan tavanomaisella paikalla vaan alhaalla, miltei maan rajassa postiluukun luona.

Sihteeri tuli avaamaan oven, menimme hänen työhuoneeseensa ja sain avaimen kuittausta vastaan. Kunnanjohtaja hiippaili käytävällä ja kuikuili ovensuusta. Moikkasin. Ei vastannut tervehdykseeni, ilmeisesti pelkäsi korona-aerosolien leviämistä. Katosi nopeasti takaisin pimeään käytävään.

Tuli mieleen Veikko Huovisen novelli Jutta Granin aviomies. Lähti oma ajatus laukalle. Ihan kuin kunnanjohtaja olisi keksinyt hyvän syyn laittaa kunnantalo ikävän kesäsesongin ajaksi kokonaan kiinni. Eipähän mökkiläiset ravaa asioillaan. Nyt kunnanjohtaja piileksii kiinni olevassa virastotalossa esikuntineen. Valoja ei pidetä päällä, ettei totuus paljastuisi. Työhuoneessaan kunnanjohtaja tekee päivät päästätykseen laskelmia ja mallinnuksia siitä, kuinka korkeaksi kiinteistöveron voi nostaa, ja mitä uutta kivaa rahoilla voisi hankkia.

Terassillakin olemme ennättäneet käydä. Sikäli kätevää että meidän mökiltä on lähimmälle terassille noin 300 metriä. Panimon auto ei ollut vielä käynyt, eikä oluthana ollut toiminnassa. Tilattiin sitten pinkit skumpat. Olimme ainoat asiakkaat.

Tänään on sadepäivä. Se on hyvä juttu. Maa on rutikuiva, metsäpalovaroitus voimassa. Haluaisin aloittaa tuliterapian. Siksi kutsun ihan tavallista nuotiota mökkirannassa. Mikään ei ole niin terapeuttista kuin nuotiolla istuminen. Nyt kun naistenlehdet ovat pitkään koohkanneet metsän parantavasta voimasta, ne voisivat ottaa käsittelyyn elävän tulen tervehdyttävän vaikutuksen. Nuotion ääressä on myös helppo puhua asioista. Niinhän Temptation Islandissakin tehdään! Iltanuotiolla avaudutaan tunteista ja itkeä tihrustetaan! Miksipä ei voisi olla terapiamuoto, missä terapeutti jututtaa potilastaan nuotion äärellä istuen.

Nyt kun olen päässyt mökille, en halua enää minnekään. Joka kesä sama juttu. Ennen mökille tuloa suunnittelen ajelevani Saariston rengasreitin, käyväni Ahvenanmaalla tai mitä milloinkin. Tänä vuonna harkinnassa oli Lapin reissu. Tekisi mieli kokea aito Lapin yötön yö. Joskus 90-luvulla ollaan miehen kanssa oltu Lapissa keskikesällä. Mutta nyt kun täällä mökillä, ei tee mieli lähteä mihinkään.

Paitsi Turkuun.

Turun taidemuseo avautuu 7.7. Sen jälkeen on suunnitelmissa käydä Turussa ja jäädä yöksi suosikkihotelli Parkiin. Turku ja Park-hotelli korvaa kaiken! Ja mikä mukavinta; matkaan menee vain reilu tunti. Lähimatkailu kunniaan! Mitäpä minä yöttömällä yöllä, nukahdan kumminkin ennen iltakymmentä.

 

 

 

 

Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Korona – mikä ihana tekosyy

  1. muuttolintu sanoo:

    Tuliterapia! Sen tarpeessa olisin itsekin. Täällä missä asun ovat kesäillatkin aika pimeitä, joten pimenevässä yössä tuliterapia on erityisen tehokasta. Mutta miten ajatukset lentääkin helposti nuotion ritistessä sinne kotosuomeen, saunaan, järvenrantaan, harmaantuneeseen laituriin, voi miten haikeaa. Hyvää lauantai-iltaa sinne lauteille toivottaen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s