MP lumi

”MP lumi”, poika sanoi aamulla. Tai oikeastaan kysyi. En vain tajunnut sen olevan kysymys. En ymmärtänyt että se oli edes lause. Moottoripyörä lumi? Mikä ämpee? Välillä tuntuu kuin puhuisimme eri kieltä, ja tavallaan puhummekin. MP on teinikieltä ja tarkoittaa mielipidettä. MP lumi on kysymys, mitä mieltä olen lumesta.

Siellä sataa taas isoja lumihiutaleita kuin Disneyn elokuvassa. Jos nyt olisi joulukuu tai tammikuu hihkuisin riemusta. Huhtikuussa en. Oikeat asiat vääränä ajankohtana eivät tunnu hyvältä.

Koronan takia moni joutuu tekemään asioita väärään aikaan. Ylioppilasjuhlia ei voi pitää. Isoja häitä, syntymäpäiviä, rippijuhlia tai hautajaisia ei voi pitää. Joko juhlat on pidettävä miniversiona tai sitten siirrettävä. Mutta tuntuvatko asiat enää jälkikäteen samalta? Pääseekö samaan tunnelmaan kuin oikeana ajankohtana?

Huhtikuussa piti olla eräs muistotilaisuus. Mutta nyt ne jäivät pitämättä, ja jäävät todennäköisesti kokonaan. Suru on erityisesti asia, joka pitää käsitellä sillä hetkellä kun se on. Sitä on vaikea siirtää, jemmata tulevaan. Ja niin kai tunteita ylipäätään. Pistän nyt tämän suuren tunteen tuorekelmussa tänne piironginlaatikkoon, ja otan esiin sitten joskus. Ei se kyllä ole sama tuore tunne enää sitten. Tunteet ovat niin kuin kakka. Molemmat vaativat välitöntä toimintaa. Pidättäminen ei tee hyvää.

Toisaalta;  jos on jäänyt joskus pitämättä omat häät, viettämättä hääpäivä tai joku tasavuosikymmen, voisiko ne pitää jälkikäteen? Voisiko milleniuminkin viettää uudelleen? Me oltiin silloin kaksitaan mökillä, kyllä olisi pitänyt järjestää juhlat. Voisiko milleniumin viettää uudelleen? Ilotulitus ja leveähelmaiset iltapuvut, samppanjaa ja milleniumkrääsää.

Minulta jäivät aikoinaan pitämättä 25-vuotissyntymäpäivät, mitä jos pitäisin ne. Levylautaselle Whamia ja Modern Talkingia, päähän kiharat ja olkapäille toppaukset, sinistä luomiväriä. Juhlajuomaksi minttusuklaaviiniä (yök) ja ehkä joku voileipäkakku, vai mitä silloin syötiin? Voisihan sitä ehkä tunnelmaan päästäkin, jos niin kauaksi aikamatkustaisi. Ei tietenkään – onneksi– ihan samaan, mutta johonkin tunnelmaan. Mitä jos saisi päähänsä tunniksi samat ajatukset kuin 25-vuotiaana, miltä tuntuisi? En ole varma, haluaisinko kokeilla.  Pelkään että siellä olisi vain hyvin pinnallisia ajatuksia. Tai ahdistuneita ajatuksia – vielä pahempaa.

Oikeastaan on vain yksi ajankohta menneisyydessä johon haluaisin vapaaehtoisesti hetkeksi palata. Se on se kun poika oli pieni, juoksi kovaa kohti, huusi ”äiti!” ja halasi niin lujaa kuin pieni poika pystyy. Ja pieni poika pystyy halaamaan lujaa, sen muistan. Siihen voisin palata vaikka joka päivä. MP 2006? – Se oli parasta aikaa!

Jää nähtäväksi, millaisena aikakautena kevään ja kesän 2020 tulemme muistamaan. MP 2020? Sitä ei vielä tiedä.

 

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s