Perintöpaperit loppuvat

Mainitsinkin tässä taannoin, että en ole hamstrannut vessapaperia, koska minulla on säkillinen velivainaan vessapaperia.

Kun hänen taloaan tyhjennettiin vuosi sitten, huomasin kaapissa jättikokoisen vessapaperisäkin, ja otin sen. Ajattelin että se nyt jos jokin on aina tarpeellista. Vessapaperisäkki tuli muun kuorman kera tänne talolle, missä olemme nyt kolme viikkoa asuneet etätöissä ja -opinnoissa.

Nyt perintöpaperit alkavat loppua. Toiseksi viimeinen rulla on käytössä.

Mutta mikä merkillinen yhteensattuma! Huomenna olisi veljen 57-vuotissyntymäpäivä, ja lauantaina on hänen kuolinpäivänsä, ja vessapaperit loppuvat juuri nyt! Menen siis vessapaperiostoksille veljen muistoksi. Hmm, varsin merkillinen tapa, mutta toisaalta ehkä juuri hänen erikoiseen persoonaansa sopiva. Luulen että hän naureskelee minulle jostakin pilven reunalta.

Taidankin ajella vessapaperiostoksille Typyllä. Typy on ollut koko talven seisontarekisterissä ja kesärenkaat alla. Olen sen nyt ottanut taas tieliikennekäyttöön, mutta en ole vielä ajanut. Siirsin vain pois tallista. Typy on veljen vanha auto, joka nyt on minulla. Häneltä jäi kolme autoa, yksi meille jokaiselle sisarukselle.

Minusta tuntuu että en ehtinyt eilen mitään. Mutta toisaalta tein kaksi ateriaa, paistoin lettuja, pesin pyykkiä yhden koneellisen, ripustin ulos kuivumaan, otin pois narulta, levittelin puolikuivat sinne tänne sisälle, illalla vielä puuhasin lämpimät leivät. Tiskatessakin menee aikaa, kun ei ole tiskikonetta. Käsin tiskatessa pitää olla varovainen. Eilen hajotin ison tarjoiluvadin. Sekin on mausoleumitavaraa: anopilta saatu Arbian Hattara-sarjaa. Astiaston on appivanhempani saaneet häälahjaksi, ja sen rippeet on nyt meillä täällä. Ei sitä ole jäljellä kuin jokunen lautanen ja pari tarjoiluastiaa. Ja nyt sitten yhtä vatia vajaampi. Se oli sopivan kokoinen salaattivadiksi. Löysin tori.fi stä samanlaisen. Ostan sen rikkimenneen tilalle.

Juttelin myös ystävän kanssa. Sekin on niin huvittavaa, että minulla on täällä hänen vanha paitansa! Se on ihan lempipaitani. Paksua, pehmeää, mutta tiivistä puuvillaa, v-aukko, beige, vähän vajaat hihat, löysä malli. Ystävä on ostanut sen 30 vuotta sitten Lillystä, Helsingin Korkeavuorenkadulta. En ihan tarkalleen muista, miten minä sen häneltä sain. Ehkä hän oli heittämässä sitä pois? Anyways, paita on ollut minulla kohta varmaan 20 vuotta. Välillä sitä piti jopa äitini, joka ihastui siihen, kun olin häntä hoitamassa. Annoin paidan äidille, ja kun hänestä aika jätti, otin paidan takaisin itselleni. Ja täällä se on, yhä käytössä. Vähän on hihansuut rispaantuneet. Ehkä niihin voisi ommella kanttinauhat. Vitsailin, että käytän sitä itse vielä seuraavat 30 vuotta, ja jätän sitten perinnöksi seuraavalle sukupolvelle. Ystäväni vastasi, että poikani tytär tulee varmasti suuresti ilahtumaan perintöpaidasta!

Sellaista menoa mausoleumissa!

 

 

Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Perintöpaperit loppuvat

  1. Rakastan asioita ja esineitä, joilla on joku tarina. Vaikka se olisi sitten vessapaperia. 😅 Aivan ihania muistoja tulee tavaroista, jotka ovat peräisin sukulaisilta/ystäviltä. Itselläni on esimerkiksi mummovainaan sateenvarjo ja edesmenneen vaarin sängynrunko. Tuntuvat arvokkaammilta kuin jos vain olisin käynyt kaupasta ne ostamassa. 🥰

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s