Elämää korona-escape-talossa

Tasan viikko sitten mies ja poika tulivat tänne meidän korona-escape-taloon. Viikonloppuna poika jo kyseli, koska lähdetään takaisin kaupunkiin. En minä taida niistä maalaisia saada, vaikka kuinka toivoisin.

Pidettiin pieni perhepalaveri. Päädyttiin siihen että tärkeintä on, että kukaan ei kärsi yhtään ylimääräistä, ja että elämä on mielekästä. Niin mielekästä kuin se nyt näissä olosuhteissa voi olla.

Minä tiedän, että tulen hulluksi kaupungissa, jos en voi käydä töissä enkä treenaamassa, ainoastaan kävelyllä tai lenkillä lähipuistossa. Minun mielenterveys ei sitä kestä, mies tietää ja ymmärtää sen hyvin. Täällä minulla riittää häärättävää.

Päädyttiin siihen että minä jään joka tapauksessa korona-escape-taloon. Mies ja poika palaavat kaupunkiin, sitten kun maalaiselämä käy heillä sietämättömäksi. Kissakin lähtee kaupunkiin, koska poika ja kissa ovat erottamattomia.

Seuraava huoli tuli siitä, vaikuttaako mahdolliset kulkurajoitukset järjestelyyn? Kaiketi ei ole ihan hyvä juttu edes takaisin rampata. Mitä jos jäisimme jumiin eri residensseihin pidemmäksi aikaa?

Nyt odotetaan tietoa siitä, minkälaisiin kulkurajoituksiin hallitus on päätynyt. Todennäköisesti Uudenmaan lääni menee kiinni ennen ensi viikonloppua. Se ei tässä tapauksessa haittaisi, me olemme rajojen sisällä. Escape- talo on vain tunnin matkan päässä kaupungista.

Tänään käytiin ruokakaupassa. Kaupungissa ja normiolosuhteissa kaupassa tulee käytyä joka päivä, koska kauppaan on vain noin 600 metriä kotoa. Täällä kauppaan on yli kymmenen kilometriä. Muutenkin tuntuu paremmalta käydä niin harvoin kaupassa kun mahdollista. Tänään oli ensimmäinen kauppareissu sen jälkeen kun mies ja poika tulivat.

Kaupassa ei ollut hiivaa. Edellisenkin hiivan ostin huoltoasemalta, kun kaupasta oli loppu. Koko Suomi leipoo.

Ehkä oudointa on se että ei tapaa ihmisiä. Sauvakävelyllä tuli yksi rouva vastaan. Tervehdin ja ohitin tien toista laitaa. Ehkä voisi kehitellä yhteisiä virtuaalikävelyitä, ottaisi nappikuulokkeet ja puhelimen mukaan, soittaisi jollekin ystävälle, joka myös olisi kävelyllä, jossakin muualla, omassa miljöössään.

Miehen selkä on vieläkin kipeä – leikkauksesta huolimatta. Pystyy kävelemään pari kilometriä, mutta tänään selkä oli niin kipeä että ei sitäkään. Ja poika ei aina suostu kävelykaveriksi, menee mieluummin yksin lenkille.

Mies kaipaa urheilukisoja. Ei kuulemma kello viidentoista koronastudio vedä vertoja.

Hesari tulee vasta päiväpostin mukana. Usein säästän paperilehden seuraavaan aamuun, koska olen tottunut lukemaan lehteä aamukahvin kanssa, niin on sitten jotakin luettavaa. Mutta edellisen päivän uutiset ovat kyllä jo aika vanhoja seuraavana päivänä!

Olen virkannut paljon, ja tehnyt yhden hymypappapatsaan. Tänään aloitan ikkunanpokien kunnostuksen. Vähän epäilyttää, tuleeko siitä mitään, mutta nyt on ainakin aikaa kokeilla, eikä mitään syytä vetkutella hommasta. Paljon menee aikaa myös ruuanlaittoon, sitä kun pitää tehdä useamman kerran päivässä, ja muihin kotiaskareisiin. Pyykit vien ulos narulle kuivumaan, ei ole kuivausrumpua. Ensin pyykit jäätyvät, sitten kuivuvat. Tulee raikasta.

Pojalla on historian kokeet etänä. En tiedä, miten se tapahtuu, mutta hyvin on näyttänyt etäkoulu sujuvan. Ei ole tarvinnut puuttua asiaan. Mutta tylsää hänellä varmasti on ilman harrastuksia.

Kansanradioon soittaja sanoi, että ei tule tämmöiset viirukset omalle kohdalle, kun vain päättäväisesti ja lujasti sanoo ”että älä tule tänne”. Muistelen, että samanlaisesti ohjeisti Mikko Mallikas lastenkirjassa: Jos tapaa pelottavan kummituksen, sille pitää vain sanoa ”Mene pois paha mörkö, sinua ei ole.” Ehkä soittaja oli itse Mikko Mallikas!

On tämä erikoista aikaa ja elämää.

Normaali

4 kommenttia artikkeliin ”Elämää korona-escape-talossa

  1. Minun on tosi tosi vaikea lukea tällaisesta mökkipakolaisuudesta. Sen sijaan, että perheenne tartuntariskit olisivat yhdessä paikassa, ovat ne nyt sekä kaupungissa että siellä mökkipaikkakunnalla.

    Syy tähän vastenmielisyyteeni ei ole sinussa, ei sinussa henkilönä, ei tietenkään. Ja tunteet vaikuttavat nyt kommenttini kirjoittamisessa liikaa, tiedän sen, ja minun pitäisi vain tukkia suuni. Mutta 12 päivää lukittuna oman kodin sisälle vaikuttaa jo tunteiden säätelykykyyni.

    Elän pienellä paikkakunnalla, jossa on alle 6 000 asukasta. Nyt mökille tartuntaevakkoon omasta kodistaan paenneita on varovaisestikin arvioiden ainakin 5 000 ulkopaikkakuntalaista, suurin osa Tampereen alapuolelta. Naapurikunnissa on sama tilanne.

    Kunnassamme on kolme lääkärinvirkaa. Viikonloppupäivystyksessä olevia lääkäreitä on kaksi jaettuna kolmen naapurikunnan terveyskeskukseen. Joka toinen viikonloppu siis meillä, joka toinen viikonloppu n. 90 km päässä. Terveyskeskuksemme ainoalla vuodeosastolla on kahden hengen huoneita alle 10. Maakunnassamme on 9 tehohoitopaikkaa ainoassa keskussairaalassa (kunnastamme matkaa 150 km), valmisteilla on 10 tehohoitopaikan lisääminen.

    Kenelle haluaisin varata ensi huhtikuussa mahdollisuuden lääkärin vastaanottoon tai tehohoitoon? Tosin taitaa olla jo liian myöhäistä edes ajatella, että me tulemme näillä pienillä resursseillamme pärjäämään, kun jo nyt on HUS pulassa.

    • Hei Irene! Nämä ovat vaikeita asioita ja monia erilaisia elämäntilanteita.
      Olemme nyt olleet mies, poika, minä ja kissa etäkodissa 60 km Helsingistä vähän yli viikon, minä pidenpäänkin. Aiomme jatkaa yhdessä näin. Hgissä on vaikeampaa elää ilman kontakteja, pelkästään kotitalon ulko-oven kahvaan tai roskasäiliön kanteen koskee kymmeniä ihmisiä päivittäin. Mieheni tekee etätyötä normaalistikin, minun työvuorot on peruttu ja poika etäkoulussa. Jos nyt sairastuisimme täällä käyttäisimme omaa terveysasemaa Hgissä, koska matkaa on vain tunti ja auto pihassa. Koen olevani hyvin onnekas sen suhteen, että escape-koti on niin lähellä kaupunkikotia ja karanteenialueen sisällä.
      Toki käymme täällä ruoka- ja rautakaupassa kerran viikossa, ja siten rasitamme tätä ympäristöä. Uskon että asumisemme täällä erakkoina pellon reunalla, 11 km kauppaan, on myös koko yhteiskunnalle ja terveydenhuollolle parhaaksi.
      Toivon sinulle paljon terveitä ja aurinkoisia kevätpäiviä!

  2. Irene sanoo:

    Kiitos vastauksestasi. Ymmärrän kyllä, miten selität tilanteesi. Näinhän tietenkin jokainen mökilleen paennut tekee.

    Teitä on vain Suomessa kymmeniätuhansia ja teidän mukananne niihin mökkipaikkakunnan kauppoihin ym. voi levitä ja on levinnyt virus. Meillä on siis nyt täällä pohjoisessa kaupoissa kävijämäärät tuplana, kun kukin mökkiläinen käy sen kerran, kaksi tällä viikolla ruokakaupassa. 6 000 kuntalaista, 5 000 (tai enemmän) ulkopaikkakuntalaista.

    Ilman ulkopaikkakuntalaisia olisivat kävijämäärä ja siten riski pienempi.

    Samaa viestiä saa lukea jokaisesta kunnasta, jossa on paljon mökkejä.

    Toisaalta pitää todeta, että onhan toki toinenkin suunta mahdollinen: juuri sieltä (kaupungista pakenevien myötä vilkastuneen) mökkipaikkakunnan kaupasta voi ottaa viruksen mukaansa ja viedä mennessään kaupunkikotiin.

    Köyhä, kaukainen ja huonojen kulkuyhteyksien Kainuun alue taitaa olla nyt tyytyväinen, että siellä olevien turistien sekä ulkopaikkakuntalaisten mökkiläisten määrä on hyvin pieni. Kainuussa tartuntoja onkin todettu olevan (vielä) muuta Suomea huomattavasti vähemmän.

    Jos presidentti, pääministeri ja hallitus kehottavat jokaista pysymään kotonaan, tulkitsivat kymmenet, elleivät sadattuhannet ihmiset, että minua ei kehotus koske ja että minun ratkaisuni lähteä mökille on minun päätökseni. Muut noudattakoot pyyntöjä ja ohjeita. Tästähän Uudenmaan eristäminen johtuu.

    Olet mielestäni todella hyvä kirjoittaja ja luen mielelläni blogiasi. Toivon tietenkin myös sinulle ja perheellesi terveitä ja hyviä maaliskuun sekä koko kevään päiviä. Arvostan myös todella paljon sitä, että julkaisit edellisen kommenttini, vaikka olen mökkiratkaisustasi eri mieltä. Ehkä jätän kuitenkin kommentointini nyt tähän enkä enää kirjoita aiheesta. Kiitos, että sain keskustella kansssasi.

    • Mielipiteesi on tärkeä ja arvokas, etkä suinkaan ole väärässä. Olen pohtinut asiaa päivän mittaan, ja ajattelin kirjoittaa blogiin pohdinnoistani kunhan ennätän. Kaikkea hyvää sinulle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s