Pienten kokojen päivä

Lähdin kissan kanssa mökille. Tarkoitus oli tehdä pihahommia ja tyhjentää autokatos, joka taas jälleen kerran on mystisesti täyttynyt roinasta, vaikka juuri muutama vuosi sitten sen kaikesta perkasin.

Eipä tullut katsotuksi säätiedotuksia. Alku meni hyvin, pääsin hyvään vauhtiin autotallin siivouksessa, mutta sitten sade alkoi eikä loppunut.

Kissakaan ei ollut yhtään kiitollinen maisemanvaihdoksesta, päinvastoin. Mököttää vintillä ja yöllä hiippailee syömään ja vessaan. Ulos ei juuri kirsuansa laita. Paitsi sitten, kun minä olisin jo menossa nukkumaan, sitten lähtee retkillensä, ja minun tehtäväkseni jää odottaa kissaa kotiin. Totisesti, ihminen on kissan palvelija!

Täytyi sitten keksiä muuta viihdykettä sateeseen itselle. Keksin, että vintillähän on minun ylioppilasjuhlissa vuonna 1986 käyttämäni oranssi jakkupuku, Made in Finland, Elle-merkkinen. Ostettu silloisesta Saarijärven ainoasta vaatekaupasta, Hietaselta. Päätin kokeilla, menisikö vielä päälle. Menihän se.

Vyötäröltä teki kyllä tiukkaa, ei uskaltaisi tällä hameella enää istua, mutta hartioihin olisi mahtunut naapurikin. 80-luvulla kuului olla sellaiset. Näyttävät kyllä aika oudoilta, miksi ihminen haluaisi näyttää itseään leveämmältä yhtään mistään kohtaa kehoa?

Vaatteiden kokoluokituksissa on kyllä tapahtunut jonkinlaista inflaatiota väärään suuntaan, eli onkos se sitten siis deflaatio? Yo-puku oli kokoa 36. Nykyisin käytän kokoa 42. Vuoden 2019 koko 42 on siis vuoden 1986 koko 36. Hämmentävää.

No, eipä hätää. Sade jatkui. Lähdin ostamaan paikallisesta S-kaupasta hapankorppuja ja A-kaupasta viiniä. Olen jotenkin koukuttunut hapankorppuihin, ehkä tarkemmin ajatellen viiniinkin, mutta mitä sitä nyt täällä sateessa tekisi, ellei söisi hapankorppuja ja nappailisi viiniä.

Samassa rakennuksessa, missä A-kauppa on, on kiva vaatekauppa. Tarkoitus ei ollut mennä sinne, mutta käytäväikkunasta näin punaista, enkä voi itselleni mitään, kun näen punaista.

Tykkään punaisesta, meni monta vuotta että vaatekaupoissa ei ollut mitään punaista, ikinä. Nyt on. Aina kun näen punaista (vaatteissa), tai jotain missä on pöllö tai riikinkukko (tavaroissa), ostan. Nyt löysin ihanan punaisen paidan. Harmi vain, että omaa kokoani ei ollut, olisin halunnut L:n. Jäljellä oli M ja XL.

Olin jo sen XL:n kanssa kassalla ja siinä rupesimme juttelemaan myyjien kanssa – olin ainut asiakas, joten oli hyvin aikaa rupatteluun. Kehuin paitamerkkiä. Olin ostanut kesällä samasta paikasta alerekistä saman merkin paidan ja tykästynyt kovasti. Nyt myyjä kertoi, että myös saman merkin farkut ovat ihania. Kysyin, että sopiiko ne myös tällaiselle keski-ikäiselle. Kyllä kuulemma käyvät. Sanoin että no, esittelepä minulle mokomat.

Siellä olikin kivat farkut, joiden etutaskujen reunoissa oli leveät kultakoristeet. Paitsi pöllöjä ja riikinkukkoja, en voi vastustaa kultakrumeluuria.

Myyjä kysyi kokoa, sanoin että 32. Katsoi ihmeissään ja sanoi että ei varmasti ole, riisui mallinuken päältä kokoa 28 olevat farkut. Ja toden totta, olivat sopivat.

On tämä nyt ihmeellistä. Miksi koot ovat niin sekalaiset? Edelliset, päälläni olevat farkut, eri merkkiset, ovat kokoa 32. Joka merkillä tuntuu olevan oma skaalansa, eivätkä ne ole verrannollisia toisiinsa. Olisikohan tämä itse asiassa joku plääni välttää nettiostamista? On vaikea ostaa vaatteita netistä, jos koot eivät vastaa toisiaan.

Tässä iässä (52) liha – ja läski – vaihtaa paikkaansa. Haluasin olla kehorealisti, osata ostaa itselleni sopivia, oikean kokoisia vaatteita, jotka korostaisivat hyviä puoliani ja väheksysisivät huonoja. Usein ostan liian isoja vaatteita, miellän itseni pulskaksi, en tiedä, mistä se johtuu, ehkä sitä olenkin, en ole varma. Isot rinnat ainakin vääristävät omaa kehokuvaa. Tulee iso olo, kun rintamus on iso. Ihan mieluusti etumusta voisi pienentää jollakin ihmissahalla. Lopulta vaihdoin myyjän kannustuksesta paidan pienempään kokoon; M oli sittenkin parempi.

Tämä oli kuitenkin hyvä päivä, yllättävä pienten kokojen päivä.

Eikä numerolla (vaatenumerolla tai iällä) ole sinänsä väliä, tärkeää on olo. Kun on hyvä ja itsevarma olo, näyttää nätiltä.

Istun mökin verannalla kirjoittamassa tätä. Ihmettelin äsken että mikä mollukka tuolla ulkona taivaalla on? Pidin tauon ja menin ulos katsomaan. Aivan upea pyöreä, iso kuu! Ja jännän matalalla. Onpa upea! Kuu on ainakin hieno silloin kun ei ole hoikka. Sille sopii pyöreys!

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s