Mitä jos kuningatar Elisabeth kuolee?

Olen joskus ennenkin kirjoittanut kansakuntien sosiologiasta. Tosin en tiedä, onko sellaista termiä olemassakaan? Taisin vetää hatusta koko termin. Tarkoitan eri maiden historian ja ”perimän” seuraamuksia. Maiden identiteetit ovat hyvin erilaisia ja johtuvat niiden historian painolastista. Tätä olisi mielenkiintoista tutkia.

Nyt moni entinen suurvalta on pulassa, ja se näkyy niiden politiikassa. Kun entiset mahtivuodet ovat takana, pitää pullistella ja yrittää ärhennellen saada takaisin edes rippeet entisestä asemasta ja muiden maiden kunnioituksesta.

Suomella ei tätä ongelmaa ole. Me olemme aina olleet alamaisia, ja sijainneet jossakin takavasemmalla tai -oikella, riippuen minkä suurvallan alamaiskansaa olemme sattuneet olemaan. Nyt olemme sata vuotta saaneet olla rauhassa itsekseen, yrittäneet pärjätä omin nokkinemme. Toivottavasti näin myös jatkossa.

Erityisen huolissani olen Isosta Britanniasta. Sillä on loistelias historia, paljon alamaiskansoja ympäri maapallon. Sehän on nykynäkövinkkelistä ihan uskomatonta että jollakin maalla on hallussaan toisia maita jossakin maapallon toisella puolella; Intia, Austaralia, Uusi Seelanti, isoja osia Afrikasta, Kanada. Suurimmillaan Brittiläiseen Imperiumiin kuului yksineljäsosaa ihmiskunnasta. Uskomatonta! Eikä siitä ole kuin noin 120 vuotta!

Mahtaa tuntua kurjalta, kun yhtäkkiä se kaikki gloria on ohi, menetetty. Kyllä se ottaa itsetunnon päälle. Ei ihme että elo EU:ssa, se että asioista pitää sopia yhdessä muiden kanssa, eikä itsellä ole mitään erikoisasemaa, alkaa pänniä. On ehkä vaikeaa olla tasa-arvoinen, jos on saanut pitkään olla muiden yläpuolella, saanut tuntea olevansa ”muita parempi”.

Tästä tuli mieleen, että HS-kuukausiliitteessä oli kauan sitten juttu, missä haastateltiin jenkkituristeja Suomessa, että mitä meistä ja meiningistä täällä tuumivat? On jäänyt lähtemättömästi mieleen erään miehen ajatus, että ”Miltä tuntuu olla kotoisin maasta, mikä ei ole missään paras?” Kysymys kuvasti kysyjänsä ylemmyydentuntoa.

Kohta on brittien kituviikot ohi ja brexit done. Mutta mielessäni on pyörinyt huoli; mitä jos Elisabeth kuolee? Hän on sentään jo 93 vuotias. Elisabeth on brittien Kekkonen. Tai ehkä jopa enemmän. Hän on ollut vallassa vuodesta 1952. 15 kansainyhteisön maan + Iso Britannian päämies. Elisabeth edustaa mennyttä loiston ja kukoistuksen aikaa. Mitä jos brexit ei lunastakaan lupauksiaan, britit jäävät kupottamaan saarelleen ylhäiseen yksinäisyyteensä ja kuningatar kuolee? Mitä se tekee itsetunnolle? Pystyisikö Charles, joka on oman onnettoman perhehistoriansa tuotos, olemaan kansansa johtaja vaikeina aikoina?

Charles oli lapsena herkkä ja ujo. Silti hänet laitettiin Skotlantiin pahamaineiseen poikien sisäoppilaitokseen, jonka kasvatusmetodit olivat täysin vääränlaiset Charlesin luonteelle. Charlesilla oli huono isäsuhde, hänen isänsä oli laivaston palveluksessa ollut alfauros, joka yritti koulia herkästä pojasta karskia; harvoin onnistuu. Lisäksi äiti ja isä kiersivät työtehtävissä kansanyhteisön maissa, ja poika jätettiin pitkiksi ajoiksi – jopa kuukausiksi – hoitajien huomaan. Jopa jouluja poika oli erossa vanhemmistaan.

Nuoruudessa Charlesille korostettiin että älä vain tee samaa virhettä kuin kruununprinssi Edward, joka luopui kruunusta sopimattoman rakkauden (Wallis Simpson) tähden. Niinpä Charles teki mitä käskettiin, ei nainut rakastamaansa naista vaan nuoren neitsytmorsiamen. Siinä kävi sitten niin kuin arvata saattaa; tuli paljon onnettomia ihmisiä ja lopulta kahden pienen pojan kaunis, onneton äiti kuoli. Tuli siis vain paljon surua ja murhetta pelkästään siksi, että Charles teki tunnollisesti niin kuin oli kasvatettu ja käsketty.

Tällä taustalla en ole varma olisiko hänestä – tai kenestäkään – astumaan Kuningatar Elisabethin pinkkeihin korkokenkiin. Tuntuu että ei ole ketään jäljellä, kenelläkään ei ole tarpeeksi guts’ia.

No mitäpä minä tätä murehdin? Enpä todellakaan tiedä. Jotenkin on vain mielenkiintoista katsoa, miten siinä lopulta käy. Ja olla onnellinen, että on täällä tasavaltaisessa, hissukaisessa takahikiämaassa, mikä ei jenkkien mielestä ole missään paras, mutta oikeasti, subjektiiviselta kannalta katsottuna, on ihan paras. Täällä on vielä aika huoleton ja hyvä olla.

Mutta kaikkea hyvää kaikille! Myös sinne Amerikan ihmemaahan ja briteille myös! Menenkin nyt keittämään teetä. Minulla on Meghan & Harry -teetä. Sellainen punainen peltiboxi, missä on Meghanin ja Harryn hääkuva ja sisällä teetä, Ceylonista, pakattu Sri Lankassa, entisessä Brittiläisen Imperiumin osasessa. Hyvää teetä nätissä boxissa.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s