Case Kardemumma

Lähdin sunnuntaiaamuna S-markettiin tekemään viikon ruokaostokset.

Sunnuntai on hyvä päivä käydä ruokakaupassa siinä mielessä, että auton saa parkkiin kaupan eteen, parkki ei maksa mitään, kaupassa on tyhjää, ja kaupankulmalla päivystävä kerjäläinenkin on ansaittua vapaapäiväänsä viettämässä. Toisaalta valikoimat eivät ole ihan parhaimmillaan, mutta jos täytyy ostaa perusasioita, niitä kyllä löytyy.

Ei mennyt ihan putkeen; en saanut tuoretta salviaa. No sitä nyt on muutenkin harvoin saatavilla. Tykkään salviapastasta, sitä on helppo tehdä ja salvia on kuulemma hyväksi vaihdevuosioireisiin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla niin sanotusti.

En myöskään saanut sähköhammasharjan harjoja, poika olisi tarvinnut. Itse harjaan hampaani mekaanisesti. Mies ja poika sähköllä. Kerran soitti puhelinmyyjä, joka myi sähköhammasharjoja. Sanoin sille että en kai minä nyt sellaista, kun sähkön kulutusta pitäisi muutenkin yrittää vähentää.

Takaisin sunnuntaihin ja äsmarkettiin. Ostin monta pötköä kardemummaa. Olin lukenut viikolla lehdestä, että ilmastonmuutos on vaikuttanut myös mausteiden viljelyyn. Kardemummasato Intiassa on huono. Mausteväärennöksiä tapahtuu.

Niinpä päätin tehdä sijoituksen tulevaisuuteen ja ostaa monta pötköä kardemummaa. Tätä menoa kardemumman hinta nousee, ja ehkä kenties loppuu kaupasta jouluun mennessä. Jos ei ensi, niin johonkin jouluun.

Kardemummapötköt nähtyään (totta puhuakseni jemmasin myös paprikajauhetta ja kurkumaa) mies arveli minun seonneen lopullisesti. Mahdollisesti. Minulla on hyvin viisas mies.

Vitsailimme että kun poika (kohta 16v.) saa joskus lapsia, minusta tulee kardemummo, joka esittelee lapsenlapsilleen suurta aarrettaan –kardemummapötköjä vuodelta 2019. Paljon mahdollista.

Kardemummahamstraukselle on kyllä olemassa melko rationaalinen selitys, tavallaan. Serkkutyttö sanoi että The Handmails Tail on erinomainen ja että se pitäisi jokaisen, varsinkin naisen, katsoa. Olin ajatellut skipata, herkkänä ihmisenä en oikein siedä väkivaltaa enkä kauhua, enkä ole dystopioiden ystävä.

Serkun kehuista vaikuttuneena aloitin sarjan katsomisen, eikä sen menestys ja hehkutus ole turhaa, täytyy myöntää. Iltayöstä kuluu mukavasti pari-kolme tuntia sarjaa katsoen ja sen ääreen kuukahtaen. Asialla on ollut vaikutuksensa. The Handmails Tailin kuvaama tulevaisuus ilmastonmuutoksen ja sotien jälkeisestä fundamentalistisesta maailmasta laittaa nykyihmisen Helsingin Ullanlinnasta hamstraamaan kardemummaa.

Kaikkein huvittavinta koko jutussa on se, että minä olen allerginen kardemummalle.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s