Täti puuttuu asiaan

Olen taas palannut tänne ”sivistyksen” lähteelle eli kaupunkiin. Onhan se aina kulttuurishokki, ei sille mitään voi. Vuosi vuodelta pahempi. Johtunee omasta ikääntymisestä. Ei ole ymmärrystä, eikä sietokykyä toisten toisenlaiselle logiikalle & käytökselle. Pöpelikössä on helpompaa väistellä muita. Väistellä omaa ärsyyntymistä.

Kaikista ärsyttävintä on se oma ärsyyntyminen, että en anna asioiden olla. Puutun niihin. Tosi tätimäistä touhua puuttua muiden asioihin. Pitäisi osata niellä ärsyyntymisensä, käyttäytyä kuin se vanha anoppi Downtown Abbeyssä, joka pyöräytteli silmiään ja sanoin hiljaa itsekseen jotakin nasevaa. Huom. Minna, tämä: hiljaa itsekseen. Ei ääneen.

Olin lenkillä puistossa. Puolessa välissä on vatsalihaspenkki, siinä aina pysähdyn rääkkäämään möykkyä. Noin kymmenen metrin päässä minusta oli kolme poikaa kiipeilemässä kalliolla ja voi sitä vitun määrää. Vittu sitä ja vittu tätä.

Aikani kuuntelin, mutta meni lopulta oma fengshui. Vaikea keskittyä omaan suoritukseen, kun toisella on niin vittumainen olo. Neutraalilla, mutta kovalla äänellä – että pojat varmasti kuulevat – sanoin että ”vittu on naisen sukupuolielin. Näin tasa-arvon aikana olisi toivottavaa, että käyttäisitte samassa määrin miehen sukupuolielintä kuvaavia sanoja puheessanne”.

”Sä et ole meidän äiti, et sä voi meitä kasvattaa”, kaikui huomio kalliolta.

Vastasin, että lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Hetken päästä kalliolta kuului vieno ”Voi kyrpä”. Johon minä iloisena kommentoin: ”hyvä, hyvä!”

Illemmalla olin Stockan hississä, piti mennä ostamaan matkalaukku. Hissiin tuli nuori mies kahden koiran kanssa. Minä kysyn ”viattomana” että, ai saako tavarataloon nykyään tuoda koiriakin?

Nuori mies vastaa: ”No saahan lapsiakin”. Hämmentävä vastaus, koira ja lapsi ovat siis sama asia. En ollut tiennytkään. Missäköhän menee raja? Kokeilen:

”Saako siis myös vuohia, kyyttöjä ja käärmeitä tuoda myös?”

”Kyllä minun puolestani”, vastaa nuori mies.

Oi, kestäkää ihmiset minua vielä hetken. Kyllä minä tänne taas sopeudun, enkä kohta taas välitä mistään. Voitte rauhassa jatkaa elämäänne, täti ummistaa silmänsä, korvansa ja erityisesti suunsa!

Ps. Se mikä minua näissä molemmissa asioissa ärsytti, ei ollut itse asia – kiroilu tai koirat tavaratalossa – minua ärsytti ja ärsyttää se, että ihmiset eivät ota muita ihmisiä huomioon. Ei ajatella, ärsytänkö asiattomilla puheillani kanssaihmisiä, jotka jakavat saman tilan, tai onko joku hississä ehkä allerginen koirille tai peräti koirapelkoinen. Luulisi että tiheä kaupunkiasuminen lisäisi muiden huomioimisen kykyä. Mutta tuntuu kuin suuntaus olisi päin vastoin.

Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”Täti puuttuu asiaan

  1. Hyvä kysymys. Luulisi että limitysten asuminen ohjaisi toinen toisensa huomioon ottamiseen. Oikeastaan on aika kiinnostavaa miettiä miten se vaikuttaa ihmisiin. Tokio, New York, Tukholmakin.
    Vetäydyn miettimään, mutta toki on asiaa tutkittukin .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s