Lähilomalla Turussa

Karattiin pojan kanssa minilomalle Turkuun, mies jäi vanhempiensa kanssa mökille. Erittäin onnistunut ratkaisu!

Käytiin taidemuseossa, valokuvanäyttelyssä oli alastomien naisten kuvia, joten kelpasi hyvin murrosikäiselle pojalle. Ja Samppalinnassa ”Perjantai on pahin” -musikaalissa. Sekin oli onnistunut valinta. Tarina kertoi teini-ikäisestä tytöstä ja tämän äidistä, joilla oli huonot välit.

Yövyimme hotelli Parkissa. Ihana paikka! Edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt ehkä jo usempi vuosikymmen. Vanha jugend-rakennus, hyvin epäsuomalaisesti sisustettu, siis ei todellakaan pelkistetysti, varsinainen runsaudensarvi. Ennen siellä oli myös papukaija Jaakko, mutta Jaakko kuoli viime syksynä viisikymmenvuotiaana.

Jokainen huone on sisutettu omanlaiseksi. Koska olin pyytänyt huoneen erilillisillä vuoteilla, saimme pojan kanssa majapaikaksemme talon vintillä sijaitsevan ateljee-huoneen. Viistot kattoseinät oli maalattu pilvipoutaiseksi taivaaksi, missä lokit lentelevät.

Tuntuu hyvältä, kun poika lähtee mukaan taidemuseoon ja teatteriin. Niin ei ole ollut ollenkaan aina. Pienenä yritin viedä, mutta huomasin että teatteri on hänelle kärsimystä, joten lopetin ”sivistämisen”. Ehkä metodi on ollut oikea. Nyt hän lähtee mielellään. Aika on kypsä.

Uutta oli myös se että nyt minä istun ostoskeskusten penkeillä odottamassa häntä shoppailemasta, aiemmin on ollut päin vastoin.

Mökiltä meille oli annettu tehtäväksi käydä hakemassa anopille lääkettä apteekista, ovat loppumaisillaan. Mutta niitä ei annettu. Selvisi että anoppi on syönyt tuplamäärän sydänlääkettä. Nyt lääkkeet on loppu ja uusia saa vasta ensi kuun lopulla.

Kun asiaa selvitettiin, kävi ilmi että appi puolestaan on vähentänyt omaa lääkitystään. Hän on vähentänyt sydänlääkitystään omin päin ja nähtävästi diilaa lääkkettään anoppille. Auta-armias!

Miten sydän kestää, kun ensin saa tuplamäärän lääkettä ja sitten täytyy olla kokonaan ilman?

Mökin ohi lipuu usein yksinäinen, äkäinen joutsen. Elämänkumppani on kuollut. Yksinäinen joutsen on surullinen näky. Mietin, miten tämä joutsentarina päättyy?

Tämän päivän Hesarissa oli psykologi Pirkko Lahden haastattelu. ”Ihmisen elämä on menettämistä. Kyky luopua kuuluu terveeseen elämään.”

Tärkeä asia, osata luopua ja kehittää tilalle muuta. Minä luovun nyt näistä appivanhempien mökkivierailuista. Sovimme miehen kanssa että jatkossa – jos appivanhemmat ylipäätään tänne enää tulevat – mies hoitaa homman yksin. Minä ja poika ollaan se aika muualla. Hyvä päätös, sovussa tehty.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s