Perintöauto & marinoituja jättikatkarapuja

Olen fyysisesti siirtynyt saaristoon juhannusta tekemään (huom. en viettämään, tekemään), henki ja mieli ovat yhä Keski-Suomessa. Olin siellä vain 24 tuntia, mutta siihen mahtui niin paljon!

M-täti, äitini nuorin sisko, asuu samalla tien pätkällä, missä ”rouvapomon” mökki. Niinpä luontevasti tätikyläilin samalla, kun siellä päin liikuin.

Täti kertoi viime syksynä näkemästään unesta. Taivas oli täysi valkoisia ja mustia joutsenia. Yhtäkkiä ne alkoivat tippua yksi kerrallaan alas. Unennäkijä-täti oli kertonut unesta sisarelleen, minun kummitädilleni. ”Nyt lähtee monta” oli kummitätini sanonut unesta kuulleessaan.

Niinpä. Loppusyksystä kuoli heidän veljensä, minun enoni. Sitten kuoli veljeni. Tällä viikolla serkkuni (=kummitätini tytär) appi kuoli. M-tädin mies sai juuri Parkinson-diagnoosin, hänellä on jo entuudestaan vaikea diabetes. Ja kummitätini on nyt siirretty hoitokodista sairaalaan, lääkäri on sanonut että kyse on enää päivistä, ei viikoista. Paljon jäähyväisiä. Paljon päättyviä aikakausia.

Keväällä kuollut veljeni oli poikamies, joten perunkirjoituksiin oli lähdettävä. Veli oli parhaimmillaan aivan loistava käsistään, harrasti vanhoja autoja, joita kunnosti. Perinnöksi sain hänen koulussa tekemänsä renginkaapin, todella hieno. Ja koska veljellä oli kolme autoa, ja meitä jäljellä olevia sisaruksia sopivasti samoin kolme, jaoimme autot päikseen. Minulle tuli punainen Jaguar. Kävin sen tänään rekisteröimässä nimiini. Ensin auto täytyy tosin viedä peltikorjaamolle. Velipoika toikkaroi Jaguarilla vuosi sitten parkkipaikalla, ja siitä on jäljellä lommo etulokasuojassa.

En kyllä varsinaisesti tarvitse autoa. Eikä sille ole edes järkevää säilytyspaikkaa. Mutta pidän sen kyllä. Näen itseni köröttelemässä vanhalla, punaisella (harmitti että oli punainen, Jaguarin pitäisi olla vihreä, mutta toisaalta punainen on lempivärini) Jaguarilla vanhana mummona. Asun silloin Tähtelässä ja ajelen Jaguarilla Inkooseen ostoksille, ostan marinoituja jättikatkarapuja, kirsikoita ja samppanjaa, käväisen rantakahvilassa lounaalla.

Oi, olisinpa jo niin vanha! Olosuhteet alkavat olla valmiit!

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s