Erittäin erikoinen, miltei täydellinen reissu. Osa I

Olipa mielenkiintoinen ja erikoinen reissu.

Sattuman oikusta tapasin keväällä uudelleen, kolmenkymmenenkolmen vuoden jälkeen ensimmäisen työnantajani. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen työskentelin vuoden hänen mainostoimistossaan toimistosihteerinä.

Hommana oli tehdä sitä sun tätä, mm. palavereissa tarjottavat hedelmälautaset. Niillä oli ihan tarkka oma leiskansa. Enää en muista ihan tarkalleen; oikeassa reunassa puolikas papaija? Keskellä ananasta, siivu kiiwiä ja päällä kirsikka? Koillinen-kaakko-lounas-luode kohdissa oli jotakin, miten olen voinut unohtaa mitä? Tein niitä varmasti satoja ja tarjoilin vieraille neuvottelupöytään. Kävin myös ostamassa johtajalle uusia sukkahousuja rikkoutuneiden tilalle, kopioin, vastasin puhelimeen, kaikkea sellaista sekalaista yleishyödyllistä.

Puhuin ensi kertaa ruotsia ääneen: ”Papper är slut!” piti sanoa puhelimeen, kun faxista oli loppunut paperi. Tarpeellinen lause! Vieläkin huudan mielellään saman, kotona vessassa.

Sain työpaikan A) koska olin kotoisin samalta pikkupaikkakunnalta Keski-Suomesta kuin johtaja. B) koska isälläni oli sama tilintarkastaja kuin kyseisellä mainostoimiston johtajalla. Tämä tilintarkastaja näki ylioppilaskuvani ja kuuli että en ollut saanut jatko-opintopaikkaa. Hän ehdotti että hakisin töitä kyseisestä mainostoimistosta. Siitä KAIKKI alkoi. Minun elämäni alkoi siitä.

Olen vuosien varrella monta kertaa miettinyt, että haluaisin kiittää ja haluaisin tavata uudelleen. Tänä keväänä siihen tarjoutui mahdollisuus. Tapasimme. Juttu luisti. Joku mystinen ymmärrys, tuttuus. Huomasin myös helposti loksahtavani entiseen asemaani. Minun oli helppo ”palvella” häntä, olinhan tehnyt opinnäytetyöni jo vuonna 1986. Tiesin tavat ja tottumukset.

Toisella tapaamiskerralla hän ehdotti että mitä jos lähdettäisiin käymään meille yhteisessä kotipitäjässä. Hänellä on siellä mökki. Tiesin mökin, olin käynyt siellä silloin vuonna 1986. Hämmennyin ensin vähän ehdotuksesta, mutta sanoin, että minulla on kyllä asiaa sinne, keväällä kuolleen veljeni perunkirjoitukset olisivat lähiaikoina. Ehkä nämä asiat voisi yhdistää? Mutta miten hän 90-vuotias pärjäisi mökillä rollaattorilla? Hän sanoi pärjäävänsä.

Niinpä läksimme matkaan.

Siitä lisää seuraavassa.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s