Juhannuskokossa palaa pojan lapsuus

Hyvinhän tämä kesäloma lähti käyntiin! Etkoilin vaikeuksia, hermojen menetyksiä ja raivonpuuskia, mutta ei mitään sellaista. Stressitasoa nosti tieto siitä, että mökillä ei olla käyty sitten viime syksyn. Hommaa on valtavasti ja paineita saada kaikki kuntoon.

Mutta ehkä tässä kävi niin että erikoisen puuhakas kevät sai aikaan sen, että nämä hommat taitavat mennä siinä muiden jatkoina.

Olen myös saanut psyykattua itseni ajattelemaan niin, että tehdään vähän kerrassa, ensin tärkeimmät, sitten vähemmän tärkeät ja sääkin pitää huomioida, sateella on turha haravoida. Ja jokainen puuhatkoon omalla aikataulullaan. Itse olen aamuihminen. Herään aikaisin, viiden-kuuden maissa, napsautan kahvinkeittimen päälle ja haen postilaatikolta Hesarin.

Samalla tuon naapurinkin Hesarin. Näin ollaan sovittu; se, joka ehtii, hakee molempien lehdet tien varrelta postilaatikoista. Meillä on sitten yhteinen lähilaatikko porttien välissä, sinne laitan naapurin lehden ja oksan kannen väliin merkiksi, että haettu on.

Luen lehden ja juon aamukahviin sängyssä kaikessa rauhassa. Sitten pompsahdan hommiin. Haravointia ja pihan siistimistä piisaa. Rankat fyysiset työt olen saanut tehdyksi viimeistään klo 11. Siihen mennessä teinikin on herännyt ja voimme syödä yhdessä, hän aamiaista, minä ja mies lounasta.

Loppupäivän voi lukea kirjaa, kirjoittaa, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, saunoa, virkata, venytellä, katsoa tv-sarjoja tai tehdä vielä jotain pikkupuuhia voimien mukaan. Tuntuu hyvältä saada elää oman sisäisen kellon mukaan ja omaa tahtia, ja nähdä siinä samalla kuinka paikat tulevat pikku hiljaa kuntoon.

Tontti on kallioinen, takana on vanha niitty. Melko helppohoitoista, kunhan vanhat havunneulaset, kävyt ja lehdet on saanut haravoitua pois. Niityn taidan antaa olla sellaisenaan tänä kesänä. Usein olen sen niittänyt, etteivät punkit hypi heti jalkoihin, mutta nyt taidan jättää sen sellaiseksi. Se taitaa olla myös ekologisesti kaikiasta parhain ratkaisu. Mahdollistan kaiken maailman ökkömönkiäisten elämän. Onpahan sitten linnuilla, mitä syödä.

Teini pakkasi mökille mukaan vanhat koulukirjansa (joita ei toisin ole paljon, koska nykyisinhän kirjoja ei saa omaksi, kaikki tehdään vihkoon) ja kokeensa sekä vanhan reppunsa. Hänellä on ideana polttaa ne kaikki juhannuskokossa. Hyvä idea, kannatan!

Itse olen muistojen hamstraaja. Vasta muutama vuosi sitten poltin omat koulukirjani – ja niitä oli paljon! Siihen aikaan kaikki kirjat saatiin aina uusina ja omiksi, ja ne kaikki oli minulla tallessa. Kyllä pitäisi osata luopua joistakin muistoista, ei kaikkea voi säästää! Jotenkin minulla oli sellainen romanttinen idea, että sitten vanhana, kun on aikaa köllötellä, lueskelen ne koulukirjat läpi ja opettelen kaiken uudestaan. Höpöhöpö! Tuskinpa. Luenko myös kaikki vanhat Valitut Palat, jotka olen jemmannut?

Ihan kaikkia omia koulukirjoja en polttanut. Säästin historian ja uskonnon kirjoja. Ehkä olisi kannattanut säästää myös bilsankirjoja. Niitä olisi voinut olla mielenkiintoista kerrata ihan yleissivistyksen kannalta.

Talven aikana pojan puumaja on rojahtanut alas. Taitaa mennä sekin juhannuskokkoon. Tuleepa mielenkiintoinen kokko: poltetaan pojan lapsuus, koulukirjat, reppu ja maja.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s