Ihanat Cellbes-naiset

Aikakausilehdissä näkee silloin tällöin aukeaman mainoksia ruotsalaiselta postimyyntivaatemerkiltä Cellbesiltä. Mainoksissa on aina käynnissä jotkut juhlat, ja menoa ja meininkiä piisaa. Pääosassa ovat vanhat naiset.

Allit roikkuvat käsivarsissa, heltat leukojen alla, kasvojen iho on ryppyinen, dekoltee parhaat päivänsä nähnyt. Mutta hauskaa on! Samppanjalasit ovat täysiä, mansikkakakku maistuu, nyt ei otetakaan mitään pientä laihdutuspalaa, nyt otetaan reilu kimpale. Nyt ei pihtailla. Lasit täyteen! Lisää kakkua! Kukas sinä olet, minä en nyt muista, mutta väliäkös tuolla, tutustutaan.

Ja miten kauniilta he näyttävät juuri sellaisina kuin ovat ryppyineen ja vatsamakkaroineen! Kukkahatut, turbaanit ja höyhenkoristeet päässä, helmet kaulassa, isot strassikorvakorut killuvat korvilla. Kukkamekot päällä, korkkarit jalassa, tänään tueksi on valittu kukkakoristeinen kävelykeppi, huomenna ehkä pantterikuvioinen tai kultainen.

He ovat niin rohkeasti ja itsevarmasti juuri sellaisia kuin ovat, ja siksi niin kauniita. Minäkin haluan olla tuollainen. Isona minusta tulee Cellbes-vanhus. En peitä vatsamakkaraa, laitan muhkuroista huolimatta tyköistuvan kukkamekon. Laitan kaikki korut, mitä löydän ja turbaanin päähän ja helmiäismeikkiä luomiin, vaikka helmiäinen korostaakin ryppyjä, mutta minä haluan kimallusta. Reilusti meikkiä, isolla kädellä kaikkea, mitäpä sitä egoansa pienentämään. Pois nurkista. Vaatimattomuus ei kaunista. Me ei olla seinäkukkasia.

Jääkaapin oveen kehoitetaan laittamaan taivoitekuva itsestään. Minä taidan teipata Cellbes-naisen kuvan. Tärkeämpää kuin kilot, rypyt ja heltat, on asenne. Minä haluan Cellbes-asenteen! Itsevarman, iloisen, huolettoman. Vanhan Cellbes-naisen huolettomuus ei ole nuoren tytön huolettomuutta. Ne ovat kaksi täysin erilaista huolettomuuden lajia. Nuoren huolettomuus perustuu positiiviselle tietämättömyydelle, kun ei vielä ymmärrä olla huolissaan, kuvittelee että aina voi olla kaikki hyvin tai jos ei ole niin menee sitten vain pois. Vanhan naisen huolettomuus perustuu tiedolle ja elämänkokemukselle. Sille tosiasialle, että elämä tuo väistämättä eteen pahoja paikkoja. Niitä ei voi ohittaa, kiertää eikä kaartaa, Ne voi vain kohdata ja elää. Juuri siksi kannattaa iloita aina kun voi. Levittää ja lannoittaa iloa ympäristöönsä.

Päivä pitää elää kerrallansa, niin kuin vanha virsi kehottaa. Silloin kun on iloinen Cellbes-päivä, siitä pitää nauttia täysillä.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s