Jäähyväiset veljelle

Poikkeuksellinen viikko. Sellainen, jolloin kaikki pysähtyy ja jähmettyy hetkeksi paikoilleen. Tiedostaa että muu maailma jatkaa menoaan, vaalit lähestyvät, Iso-Britania velloo brexitissään, ihmiset tulevat ja menevät omissa askareissaan, parsakausi on parhaimmillaan ja K-Citymarketissa kirjolohifile 9,99 ja kesäkurpitsakilo euron. Minun minun elämäni oli hetken pause- nappi pohjassa, olin 16 tuntia veljen vierellä sairaalahuoneessa. Kaikki oli sillä hetkellä siinä huoneessa. Ei ollut mitään muuta.

Ehdin paikalle vielä kun veli tunnisti minut ja pystyi vähän puhumaankin. ”Hyasintti!”, veli sanoi minut nähdessään. Hän antoi minulle lempinimeksi mrs Hyacinth, koska ei pitänyt tavastani puuttua hänen asioihinsa. Ehdin antaa veljelle trumpetin, jonka olin ostanut syntymäpäivälahjaksi. Veli oli edellisenä viikonloppuna täyttänyt 56-vuotta. Koska hän oli sairaalassa, ajattelin että annetaan trumpetti sitten kun kotiutuu. Nyt trumpetti roikkui vuoteen yläpuolella tippapullon vieressä. Lapsuuden haave toteutui elämän viimeisenä päivänä. Viimeinen fanfaari.

Aamulla hoitajat tulivat suorittamaan aamutoimia. Veli oli siinä vaiheessa jo tajuton, hengitys pinnallista. Lähdin aamutoimien ajaksi kahvioon. Kahvila ei ollutkaan vielä auki ja jäin odottamaan sen avaamista. Kun palasin huoneeseen, hoitajat olivat lähteneet, veli oli yksin ja kuollut. (Haluan käyttää sanaa kuollut, en pidä nukkunut pois yms. kiertoilmauksista, en pidä niistä, kuolema tulee sitä helpommaksi ja vähemmän pelottavaksi, mitä avoimemmin siihen suhtautuu. )

”Pasi, miten sinä juuri nyt menit kuolemaan, kun en ollut täällä!” ajattelin. Saman tien tajusin, ei! Tietenkin juuri nyt! Sinä halusit kuolla yksin! Elit erakkona, halusit myös kuolla yksin. Sinnittelit varmaan koko yön ja odotit, milloin Hyasintti poistuu paikalta ja saat kuolla rauhassa. Oikein teit! Omalla tavallasi elit elämäsi ja myös kuolit.

Ja vaikka elämäsi viimeinen puoli vuotta oli mitä oli, olen kiitollinen siitä, että kauan peittelemäsi iso salaisuus – alkoholismi – paljastui, pystyimme kaikki puhumaan siitä avoimesti, sinun ei tarvinnut enää salata mitään, sait luvan olla ja elää niin kuin halusit, olit onnellinen, vaikka se sitten lopulta veikin sinut pois meidän luotamme. Tärkeintä kuitenkin on se että saamme olla juuri sellaisia kuin olemme ja tulemme sellaisena hyväksytyksi. Uskon että sinä sait sen kokea, meidän rakkauden ja hyväksynnän. Tammikuussa sanoit päättäväisesti, että et lopeta juomista, pohja ei ole saavutettu. Nyt pohja saavutettiin, mutta se olikin niin syvällä että sieltä ei ollut enää mahdollista nousta. Pohja oli haudan pohja.

Kiitos että sain olla vierelläsi elämäsi viimeiset, pitkät tunnit. Syötin sinulle viimeisen ateriasi; jugurtin ja lasin mehua. Vahdin hengitystäsi, hälytin hoitajat paikalle antamaan lisää morfiinia, kun huomasin että olit rauhaton. Ja kiitos että kuolit, kun en ollut paikalla.

Nyt en tiedä, kenelle soitan keväällä kun yritän ensimmäistä kertaa käynnistää trimmerin, enkä muista mihin suuntaan se yksi vipu laitetaan. Nyt en tiedä, kenen kanssa muistelen omaa lapsuuttani, äitiä ja isää, isovanhempia. Sinä olit lapsuuden kasvukumppanini, sinun kanssasi elimme yhteisen lapsuuden.

Täytyy tottua elämään nyt näin. Siellä toisella puolella on jo paljon tuttuja. Sano terveisiä meikäläisille! Pärjäillään. Pikkusiskosi Hyasintti.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s