Pienet asiat paljastavat

Pieni asia paljastaa tilanteen vakavuuden. Äiti oli himotuulettaja. Aina oli räppänät auki ja veto kävi. Äiti avasi ulko-oven selälleen ja tuuletusikkunat auki. Huusholli raikastui.

En tiedä, mistä tuuletusinto johtui? Ehkä kokolattiamatoista. Tai äidin omasta kuumasta olosta, mihin hän haki helpostusta viilentämällä koko kodin. Joka tapauksessa huomasin äidin sairauden – Parkinsonin tauti – edenneen, kun totesin että tuulettaminen oli loppunut. Tämä joka päivä useasti toistuva rituaali oli äidin päiväohjelmasta kadonnut. Totesin että nyt on tauti pitkällä, äiti ei enää tuuleta.

Omaan elämääni olen ottanut sanonnan; nainen on terve niin kauan kuin sisustaa. Sillä olen perustellut monet omat innostumiseni. Välillä olen itse pistänyt itseni ostokieltoon tiettyjen sisutus- ja elämäntapalehtien suhteen, että en saa mitään virikkeitä. Brittiläinen Country Living lehti on pahin, vaarallista luettavaa, eritoten keväällä.

Nykyaikana lehtienostokielto ei enää auta, on some, joka tuo kaikki ihanuudet klikkauksen päähän. Instagrammi ja Pinterest on täynnä ideoita. Olen huomannut, kun mökillä on käynnissä remontti ja olen etsinyt ideoita. Voi taivas, laitapa vaikka hakusana #veranda tai #porch ja edessäsi on kaikki maailman ihanat kuistit ja verannat.

Alkuvuodesta järkytyin veljen käsistä. En saa sitä näkyä silmistäni ja se vaivaa minua. Kävin silloin katsomassa veljeäni ensimmäisen kerran kuntoutuslaitoksessa. Veljen kädet olivat täysin puhtaat ja kynnet pitkät. En ollut ikinä nähnyt veljelläni sellaisia käsiä, ne eivät olleet hänen kätensä. Ne oli jonkun muun kädet, ihan oudot.

Veljen kädet olivat – niin kauan kuin muistan – olleet pinttyneessä mustassa liassa ja kynnet lyhyeksi kuluneet, sellaiseksi kädet menevät, kun rassaa autoja ja koneita. Autolika pinttyy kynsien reunoille ja ihoon, sitä ei saa millään pois. Mutta nyt veljen kädet olivat muuttuneet valkoisiksi, kynnet olivat pitkät. Ne näyttivät siltä kuin niillä ei olisi ikinä tehty mitään. Eikä oltukaan enää muuta kuin avattu viinapulloja, ei siinä kädet likastu. Se oli paljastavaa ja järkyttävää. Tajusin että sairaus on jo pitkällä. Se on muuttanut veljeäni.

Nyt hän on taas sairaalassa, samasta syystä. Puhtaat kädet kummittelevat mielessäni. Kunpa ne vielä joskus olisivat likaiset. Ensi sunnuntaina on veljen syntymäpäivät, 56-vuotta. Löysin tori.fi stä lahjaksi vanhan trumpetin. Kun me olimme pieniä, meidän piti käydä pianotunneilla, veli inhosi sitä. Hän olisi halunnut opetella soittamaan trumpettia, en tiedä, miksi hän ei saanut kokeilla, ehkä pikku paikkakunnalla ei ollut opettajia, en tiedä.

Mutta nyt on trumpetti. Saa ainakin kokeilla töräyttää siihen. Lapsuuden haave on toteutettu.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s