Äänestäjän dilemma

Kävin kahdella vaalikoneella, vaikka en niistä oikein välitä. Omaa äänestysvaltaansa ei saa antaa älylaitteelle. Kauan sitten niin tein; äänestin koneen minulle suosittelemaa henkilöä. En mitenkään ”tarkastanut” kyseistä henkilöä, luotin koneen arvioon. Vaalien jälkeen näin lehdessä ”kiitos äänestäjille” ilmoituksen, jossa oli tuttu numero. Olin äänestänyt pitkätukkaukkoa, jolla oli pirtanauha päänsä ympärillä. Eihän tietenkään ulkoisilla seikoilla pitäisi olla väliä, tärkeintä mitä on ja ajattelee, ja miten toimii, mutta kyllä kuvakin paljon kertoo. Luulen että en olisi kyseistä henkilöä äänestänyt ilman koneen suositusta.

Tällä kertaa kone arpoi minulle ehdokkaan puolueesta, jota en ole koskaan äänestänyt. Se nyt ei sinänsä ole ihme. Puolueethan ovat menneet ihan sekaisin. En tarkoita että päästään sekaisin, vaan ajatuksiltaan sekaisin. Kaikki ajavat samoja asioita: arvostavat koulutusta, ovat huolissaan ilmastonpuutoksesta, vaativat hyvää hoitoa vanhuksille ja lapsille, haluavat että ihmisillä on työtä ja toimeentuloa. Vain keinot saavuttaa nämä tavoitteet vaihtelevat. Vaalimainoksia katsoessa ei voi tietää, minkä puolueen mainos se on. Perään voisi lätkäistä minkä tahansa puolueen logon.

Puolueet ovat vähän niin kuin bändit; on erilaisia bändejä ja ne soittavat erilaista musiikkia, kaikki kuitenkin pyrkivät tuottamaan musiikillista nautintoa kuulijoille, tavoite on sama.

Ja niin kuin ihminen voi tykätä hyvin erilaisista musiikkigenreistä – itsekin pidän sekä barokkimusiikista että iskelmästä, ja kyllä räppikin menee – voi ihan sujuvasti huomata kannattavansa monia eri puolueita. Tietenkin on olemassa bändäreitä, jotka ovat uskollisia vain omalle bändilleen, seuraavat sitä sokeasti keikalle ympäri Suomen niemeä, mutta suuri yleisö ei ole niin nökönuuka. Bändeissä on taitavia soittajia genreistä riippumatta – ja sitten on toheloita pirtapäitä. Samoin on puoluebändeissä; jokaisesta löytyy älykkäitä, viisaita ja sivystyneitä ihmisiä, joille mielellään antaisi tehtäväksi Suomen ja meidän sen asukkaiden asioiden ajamisen.

Haluaisin eduskuntaan viisautta ja taitoa, ei omaa vallanhimoa, kykyä katsoa ja nähdä kokonaisuus, ei pelkästään oma napa ja lähin siltarumpu. Ihmisiä, jotka kykenevät yhteistyöhön ja kompromisseihin, jotka etsivät ratkaisuja, ovat avarakatseisia, kuuntelevat asiantuntijoita ja osaavat nähdä pitkälle tulevaisuuteen.

Kunpa voisimme valita ehdokkaiden joukosta kaksisataa sellaista – riippumatta puolueista. Miten minusta on alkanut tuntua, että ongelmapihvi ovat puolueet? Nämä bändit, jotka eivät ymmärrä että hyvää musiikkia on monenlaista, tärkeintä on taito soittaa.

Puolueiden ääniharavien siivellä eduskuntaan pääsee moni ”pirtanauhapää” ja yhdenasiannainen tai -mies, joka sitten tonttuilee eduskunnan pikkujouluissa, innostuu ilmaisista taksikyydeistä, nujakoi kapakoissa ja täyttää kiitettävästi iltapäivälehdistön lööpit. Tämän porukan tehtävä on painaa oikeassa kohtaa jaa tai ei, niin kuin ryhmä on päättänyt. Sekin on joskus vaikeaa, saattaa painaa väärää nappia ja sitten jää Vaasa vaille yöpäivystystä. Ehkä tekoäly osaisi paremmin hoitaa ryhmänmukaisen äänestyksen? Ehkä tulevaisuuden eduskunta onkin sellainen että siellä on jokaisesta puoleesta noin viisi älykästä ja ajattelevaa ihmistä, loput paikat täytetään vaalien tuloksen mukaisesti tekoälypaikoilla. Ne tulevat halvaksi, ei tarvitse maksaa edes sopeutumiseläkettä, ovat paikalla äänestyksissä ja osaavat painaa jaa/ ei nappeja.

No ehkä tässä on vielä vähän kehitettävää…Pitää vielä hieman miettiä, ketä äänestää. Onneksi vielä vaaleihin on aikaa. Tällä hetkellä suosikkini on eräs nuori nainen. Ajattelen että ehkä nuoret voisivat pikku hiljaa ottaa vallan, muuttaa käytäntöjä, tehdä asiat paremmin. Mennyt vähän maku meihin keski-ikäisiin, ollaan liian jääriä, omiin ajattelutapoihimme kangistuneita.

Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Äänestäjän dilemma

  1. Hei! Vaikka olenkin tosi vanha.. mielestäni sinun ajatuksesi ovat tosi fiksuja ja aion äänestää nuorta naista. Ei näitä vanhuksia kannata sinne eduskunta enää äänestää. Kiitos taas kivasta blogistasi. Kirjoitat tosi hauskasti ja aina on asiaa mukana.
    Ps .minullakin on pigmentoidut kulmakarvat olleet jo 20 vuotta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s