Miten lapsesi suhtautuu ruokaan aikuisena? Kasvaako hänestä syömishäiriöinen?

Eilisessä Hesarissa (torstai 14.3.) oli hyvä artikkeli ruuasta. Siinä ravintoasiantuntija sanoi, että lapsilta ei tulisi täysin kieltää epäterveellisiä herkkuja, kuten perunalastuja, pullaa tai karkkeja. Hyvä että tämä asia nostettiin esille.

Nykyisin ruokaan suhtaudutaan vaikeana asiana. On erilaisia sääntöjä, mitä saa syödä ja mitä ei. On ruuan hyviksiä ja pahiksia. Terveellinen ruokavalio on tietenkin hyvä asia sinänsä, mutta siitä voi olla joissakin tapauksissa epäterveellisiä seurauksia.

Mielessä on käynyt että tekevätköhän hyvää tarkoittavat pienten lasten vanhemmat lapsilleen karhunpalveluksen tiukoilla säännöillä? Tuleeko herkuille käymään niin kuin alkoholille?

Tarkoitan: Suomessa on perinteisesti suhtauduttu alkoholiin ihan väärin. Oli kieltolaki. Sitten pulloa on piilotettu halkopinoihin ja pidetty pöydän jalan vieressä ”häpeämässä”, pannaan poika häpeämään, sanottiin. Viina on ollut salainen pahe, kielletty asia, jotakin mitä aikuiset tekevät lapsilta salaa. Muutos alkoi kehittyä 90-luvulla. Innostuttiin keskioluesta, ruokapöytään tuli viini. Alkoholi normalisoitui ja arkipäiväistyi.

Kehitys on edennyt hitaasti, mutta seuraukset ovat olleet positiiviset. Tänä päivänä nuorten humalahakuinen juominen on harvinaista. Juomatavat ovat oikeasti eurooppalaistuneet. Pojasta polvi on parantunut. Nykynuoret on kasvatettu alkoholin suhteen täysin eri tavalla kuin esimerkiksi oma, 60-luvulla syntynyt sukupolveni.

Mutta entäpä herkut? Käykö niiden suhteen juuri päin vastoin? Tuleeko niistä salaisia paheita, kiellettyjä hedelmiä. Miten lapsi, jolta on kielletty pullat, sipsit ja karkit suhtautuu niihin teininä tai aikuisena? Lisääntyvätkö syömishäiriöt?

En kannata karkkipäivääkään. Se kasvattaa ajatukseen, että herkut ovat palkinto jostain. Nyt kun olet viikon ollut siellä tarhassa, saat perjantaina karkkipussisi. Vastaa aikuisten perjantaipulloa. Eikä itseään saisi palkita herkuilla. Herkut ovat herkkuja. Joskus herkutellaan. Sitä varten on esim. jälkiruoka. Se on herkku, joka nautitaan aterian päätteeksi, että vatsa tietää; ruokailu on loppu, tämän makean jälkeen ei tule enää mitään.

Mielestäni kasvatusperiaatteena täysi kielto oikeastaan minkään suhteen ei ole hyvä. Yleensä nuori haluaa tehdä juuri sen, mitä vanhemmat eniten vastustavat. Siksi vanhempien kannattaa tarkoin miettiä, miten toimivat.

Kuulin vahingossa oven läpi, kun teini chattaili kaverinsa kanssa koneella ja kertoi kokeilleensa kerran tupakkaa. Olin sen kuullessani oikeastaan iloinen, se on mielestäni ihan ok. Me olemme kertoneet mieheni kanssa pojalle, että olemme joskus kauan sitten ennen hänen syntymäänsä polttaneet, ja se oli aika kova homma päästä tupakasta eroon.

Viime aikoina olemme keskustelleet myös alkoholista ja alkoholismista. Jutun juurta aiheesta onkin piisannut, koska pojan eno on pahasti alkoholisoitunut, ja olemme kaikki hänestä huolissamme. Kerroin pojalle että luulen meidän suvussa olevan alkoholismigeeniä, joten kannattaa olla aikuisena varovainen alkoholin kanssa. Sanoin myös että alkoholismi kehittyy hitaasti, joten ei sitä tarvitse pelätä. Tarvitsee tiedostaa asia ja seurata omaa tilannetta.

Karkkeja, pullaa ja herkkuja meillä on ollut aina tarjolla. Poika ei niitä nykyisin juuri syö. Kotimatkalla koulusta kotiin saattaa ostaa lähikaupasta rasian pensasmustikoita itselleen! Tässä suhteessa omena on pudonnut ihanan kauas puusta! Hän huomauttaa kyllä minulle, jos huomaa että herkuttelen. Kerran melkein suuttui, kun huomasi että olin ostanut pakastimen kolmea eri makua Kolmen kaverin jäätelöä. ”Möykky kasvaa”. Ja tottahan se on; möykky on kasvanut. En ole käynyt ehkä vuosikymmeneen vaa’assa. Nyt oli pakko, piti erääseen lomakkeeseen laittaa pituus ja paino. Järkytyin. Painoin 10 kiloa enemmän kuin pitäisi! Samperi.

Lapset ovat erilaisia, vanhemmat ovat erilaisia, kodit ovat erilaisia. Ja niiden tavat ja tottumukset. Toivoisin silti että syömisestä – sen pahemmin kuin juomisestakaan – ei tehtäisi vaikeaa asiaa.

Loppujen lopuksi, me syömme ja juomme koska elimistömme tarvitsee raaka-ainetta. Rasvakin on tarpeen, aivot tarvitsevat sitä. Ja lapsen aivot erityisesti, ne ovat vasta kasvamassa ja kehittymässä.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s