Mitä minä tarvitsen?

Lempirunoni on Eino Leinon Minä. Tässä linkki, jos haluat sen lukea:

https://www.teosofia.net/muut/eino_leino-runot.htm

Erityisesti mieleen korvamadoksi on jäänyt kohta: mieti mik’ on sulle hyvä, tuumi mik’ on sulle paha. Tätä on tärkeää toisinaan pohtia. Pitää pyrkiä tekemään niitä asioita, jotka tuottavat itselle mielihyvää, ja välttämään pahaa oloa ja mieltä tuottavia asioita. Luulisi olevan helppoa, mutta oikeastaan ei ole.

Se nimittäin vaihtelee. Joku asia, mikä on ollut omalle hyvinvoinnille ja itselle tärkeää, voikin muodostua turhaksi ja tarpeettomaksi. Uudessa tilanteessa voikin tarvita ihan muuta. Silloin täytyy osata uudistua ja muuttaa toimintatapoja.

Havahduin tähän asiaan oman kokemuksen kautta. Joitakin vuosia sitten harmittelin että en ollut päässyt aikoihin Lappiin. Pidän Lapista aina: ruska–aikaan on kaunista ja kirpeää, kesällä on kiva patikoida ja talvella hiihtää murtsikkaa. Tulin siihen tulokseen että asiaa on täysin turha harmitella ja itselleen mielipahaa aiheuttaa. Kukaan ei kiellä minua Lappiin lähtemästä. Niinpä lähdin. Yksin hiihtämään murtsikkaa keväthangille. Nautin yksinolosta, se teki hyvää. Äitinä helposti ajautuu ”palveluksessa 24 h”-tilanteeseen. Kuskaa muita, laittaa ruokaa, pyykkää, siivoaa, järjestää muiden jättämiä sotkuja. Siitä tarvitsee välillä lomaa. Päätin silloin että tästä edes päin vuosisuunnitelmaan kuuluu minun keväthankimatka Lappiin.

Niinpä tänäkin vuonna varasin ja maksoin jo syksyllä muutaman päivän reissun tuttuun paikkaan Äkäslompoloon. Nyt olen sitten täällä. Todetakseni että en minä oikeastaan tätä enää tarvitse. Loma perheestä on käynyt tarpeettomaksi. On aika miettiä, mik’ on mulle hyvä nyt.

Ehkä tämä johtuu osittain siitä että lapsi on kasvanut murrosikäiseksi, ja tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Nyt on suuri onni ja autuus jos saa olla edes hetken samassa huoneessa murrosikäisen kanssa. Ennen kuin hän vihjaa: ”Tuolla muualla on kyllä hyvin tilaa” ja osoittaa ovea olohuoneen puolelle.

Mitä minä nyt sitten tarvitsen? Juuri päinvastaisia juttuja. Olisi kiva lanseerata ajatus perheen keskeisestä sunnuntaibrunssista. Syötäisiin yhdessä pitkän kaavan mukaan ja juteltaisiin, ehkä pelattaisiin erä korttia.

Siinä on kyllä yksi iso käytännön ongelma, minkä takia se ei vielä lähivuosina onnistu. Me heräämme niin täysin eri aikaan että nälkä ei oikein osu samalle kellon lyömälle.

Summa summarum, minä kaipaan yhdessäoloa, yhdessä tekemistä. Sitä kohti siis. Yksinmatkailut Lappiin saavat toistaiseksi jäädä. Ne olivat mulle hyvä, mutta nyt tarvitsen muuta.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s