Lähiruokaa vai lähivaatteita

Helsingin Fredrikinkadulle on ilmestynyt naistenvaateliike nimeltä Muotiaitta. En ole käynyt, mutta ohi kulkenut monta kertaa. Luulen että jos liikkeeseen astuisi sisään, siirtyisi välittömästi 80-luvulle, jonnekin pieneen maalaispitäjään, sellaiseen mistä olen itse kotoisin.

Muotiaitta on kertakaikkisen vanhahtava nimi. Ei aittoja ole kaupungissa eikä varsinkaan Helsingin keskustassa. Tai ehkä kaupan nimi onkin nerokas, niin paljon olen siihen kiinnittänyt huomiota ja sitä ajatellut. En minä ole pohtinut Kappahlia, Lindexiä, edes Stockmannia. Ehkä nimi onkin nerokas!

Kun olin lapsi kotipitäjässä oli Muoviaitta, melkein kuin Muotiaitta. Se oli lempikauppani. Pienenpieni puoti täynnä muovitavaraa. Vähän niin kuin Etolat nykyään. Muoviaitassa on leluja ja sieltä isä kävi ostamassa vannan, kun synnyin.

Vaatekauppa-asiaa pohtiessani tein jännän havainnon omista vaatehankinnoista: kaikki viimeaikaiset on tehty samasta kaupasta, lähimmästä. Se on ensimmäinen vaatekauppa, kun lähden kotoa kaupungille.

Tosin olen kyllä ostanut todella vähän vaatteita. Tänä talvena yhden juhlamekon ja kaksi paitaa. Enemmän olen käynyt rautakaupassa. Nettikaupoista en ole ostanut mitään, joskus olen käynyt ihailemassa vaatteita, esim. Guccin vaatteita on kiva nettikaupassa ihailla, ne ovat niin greisejä.

Mutta mitä ihmettä tarkoittaa että suosin – en niinkään lähiruokaa – vaan lähivaatteita? Ilmeisesti minusta on tullut niin laiska että en jaksa lähteä kauemmaksi. Eikä vaatekaupoissa kiertely kiinnosta enää. En halua että minulle syntyy tarve tarvita jotakin. Niin saattaa käydä kaupoissa kierrellessä. Haluan ostaa vain oikeaan tarpeeseen.

Pitäisi ostaa lippis lenkkeilyyn kevättä ja kesää varten. Aurinko ei paistaisi silmiin, ja lippa suojaisi myös ihoa auringolta. Yritän tästedes vaalia laser-operoitua couperosaani, enkä päästä aurinkoa enää porottamaan kasvoille. Mutta lippiksiä ei myydä lähivaatekaupassa eikä rautakaupassa, ellei sitten osta Hankkija-lippistä. Odotan että lippis jostakin tupsahtaa eteeni. Ja uudet farkutkin olisivat tarpeen. Mutta sitä varten pitäisi mennä vaatekauppaan, jonnekin kauemmas. Tai sitten ostan farkut nettikaupasta. Silloin voin hakea ostokset viereisestä ruokakaupasta, silloin nekin ovat lähivaatteita.

Nettivaatteet ovat oikeastaan kaikista eniten lähivaatteita. Ne tulevat joskus jopa kotiin asti kannettuina. Ehkä tulevaisuudessa meidän ei tarvitse poistua kotoa ollenkaan ostamaan. Sähkörobotit tuovat kaiken tavaran kotiin.

Me poistumme kotoa elämyksiin: taidenäyttelyihin, konsertteihin, kirjastoihin, kahviloihin, tapaamaan ihmisiä, ulkoilemaan, hyvinvointikeskuksiin ottamaan hoitoja ja urheilemaan. Wait and see.


Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s