Kun on tarpeeksi vanha, on aina muodissa

Jos ei ole konmarittanut ihan kaikkea vaatekaapistaan, onnistunut pysymään suurin piirtein samoissa mitoissa, ja elänyt tarpeeksi monta vuotta, joka trendiin löytyy vastine omasta kaapista.

Tämän totesin selattuani läpi maaliskuun 2019 Trendi-lehden. Siinä oli ”Haaveostokseksi” nimetty ns.kalastajanhattu. Se on nyt kuumintahottia. Sellainen on ollut 90-luvulta asti mökin hattuhyllyllä, tummanvihreää samettia. Onneksi en ole heittänyt pois. Nyt voin pistää lätsän päähän ja surffailla muodin aallonharjalla.

Seuraavalla sivulla on ”Muotihitti” eli työmaahaalari. Sellainenkin löytyy mökiltä. Petroolinvihreä. Tilasin sen eBaysta jokunen vuosi sitten, kun keksin että haalari olisi kaikken kätevin kaikenmoisissa puutarhahommissa ja pikkunikkaroinneissa. Ei tarvitse aina liata ja pilata uutta vaatekertaa, vetäisee vain haalarin päälle. Säästyy pyykkiäkin. Voi kyllä olla että mökkihaalari ei enää ole sellaisessa kunnossa että se päällä kehtaa Espaladia lampsia. Mutta olenpahan ainakin muodikas pihahommissani.

Seuraava sivu, ”Kauden ostos”; isot rengaskorvikset. Kyllä vain, sellaisetkin jossakin piirongin kätköissä piileksii. Ainoa ongelma on vain, että ei minulla taida enää olla reikiä korvissa. En ole pitänyt vuosikymmeniin korvakoruja. Ovat taineet polut umpeutua.

Mutta sitten, kaiken huippuna, kesän hittihousut: pyöräilyshortsit! Nyt kyllä naurattaa. Viime keväänähän sain jonkun ihme älynväläyksen että alan harrastamaan maantiepyöräilyä, mikä oli monista pähkähulluista ideoistani ehkä toiseksi hulluin.

Ostin täydelliset varusteet. Kännykkä- ja vesipullotelineen, ajohanskat, kirkkaan keltaisen pyöräilytakin ja pyöräilyhousut, joissa on topattu takapuoli. Pyörää en ehtinyt ostaa, ennen kuin innostus laantui ja tuli muut kiireet. Pyörän osto lykkääntyi ja lykkääntyi, en osannut päättää minkälainen pyörän tulisi olla. Niitähän on nykyään vaikka minkälaisia.

Kesällä en sitten ehtinyt ajatellakaan pyöräilyä. Kaikki liikenevä ylimääräaika meni uutta piharakennusta pystyttäessä. Siihen upposi energiat. Jälkeen päin ajateltuna, utopistinen ajatus. Ei minulla ole aikaa sellaiseen, mieluummin menen lenkille tai sauvakävelylle. Pitäisi olla joku kohde, mihin pyöräilee. Käytiinhän me kerran kesässä 20 kilometrin pyöräretkellä rantakahvilassa. Mutta ei siihen tarvittu uutta pyörää eikä pyöräillyhousuja eikä ajohanskoja. Pyöräily sujui ihan tavallisella vaihteettomalla mummopyörällä. Olisi ollut koomisen näköistä sotkea menemään mummopyörällä pyöräilyshortseissa, slimmissä pyöräilytakissa ja ajohanskat kädessä. Niinpä jäi varusteet sinne hattuhyllylle kaupan kassiin. Taitaa olla vielä hintalaputkin paikoillaan.

Nyt on siis muodinmukaiset pyöräilyshortsit jo olemassa. Ne voi lehtitiedon perusteella pukea Chanelin tapaan räätälöidyn, pepun peittävän blazerin kanssa. No ei nyt ole ehkä minun pala kakkua tämä! Enpä usko että keski-ikäiset koivet ovat kovin nätit kireissä, polven yläpuolelle päättyvissä shortseissa. Vanhat polvet eivät ole mitenkään erityisen edustavat. (Tehdäänköhän paljon polvikauneusleikkauksia?) Ja voin vain kuvitella, miten nahka turskahtaa sieltä lahkeen alta. Mutta täytyypä kaivaa Stadiumin kassi esiin, että minkälaiset pyöräilyshortsit sitä tuli ostettua. Että jos kummin kokeilisi. Onhan niissä kiva se takapuolenpehmustin. Jos menee johonkin kesätapahtumaan, vaikka kesäteatteriin, niissä on aina pahuksen kovat penkit. Pehmustetuissa pyöräilyshortseissa kelpaa istua pidenpäänkin. Ei pyllyyn satu.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s