Ekoeettistä pohdintaa

Lapinreissu edessä ja parahiksi toppatakin vetoketju meni rikki. Muistelin kerran saaneeni työkaverilta hyvän neuvon rikkimenneen vetoketjun pikakorjaamiseksi: siihen piti laittaa lakkaa, ja avot – jo toimii.

Siispä suihkuttelin silloiseen rikkimenneeseen vetoketjuun hiuslakkaa ja ihmettelelin, kuinka ihmeellinen maailma onkaan. Mutta ei – vetoketju oli ja pysyi rikki. Kun kerroin työkaverille, että ei se lakkahomma onnistunut. Sinne meni vanhat Ellnetit, ei auttanut, työkaveri sanoi että ”niin, sen piti olla kynsilakkaa”.

Nyt siis ryhdyin vetoketjun korjauspuuhiin oikeaoppisesti kynsilakalla. Kaapista löytyi kullanväristä (mitäpä muuta?) kynsilakkaa. Oli veikeän näköinen mustassa toppatakissa, sen mustassa vetoketjussa. Varsinkin kun takin helma on yhdestä kohtaa korjattu jeesusteipillä. Siihen tuli reikä heijastimen hakaneulasta. Samalla systeemillä korjasin aikoinani pojan ulkohousut, teippasin housujen rikkimenneet polvet jeesusteipillä. Oli räyheän näköiset.

Ihan sama räyhäefekti ei kyllä syntynyt rouvan Etelä-Helsingistä toppatakkiin. Jeesusteippiä helmassa ja nyt kultaista kynsilakkaa vetoketjussa. Lisäksi vetoketju yhä rikki. Muistankohan nyt kuitenkin nämä lakkaohjeet väärin? Kumpaa lakkaa, hiuslakkaa vai kynsilakkaa vai maalarinvalkolakkaa?

Takki ei periaatteessa ole kummoinen. Ostin sen pari vuotta (todennäköisesti viisi vuotta sitten, aika menee nykyään niin nopeasti, että aina kun arvelen jostakin tapahtumasta olleen pari vuotta, todellisuus on tuplat) sitten Kapphalista, maksoi muistaakseni noin 65 €. Mutta takki on osoittautunut erinomaiseksi ostokseksi. Siinä on muutamia ylivertaisia ominaisuuksia. Kuten:

  • Vasemmassa hihassa hauiksen kohdalla tasku kännykälle. Loistava sijainti lähellä korvaa. On edes jotakin mahdollisuuksia kuulla, jos puhelin soi, ja lehti-/vakuutusmyyjä soittaa, muuthan ei enää soita. Ennen vanhaan puhelin oli tarkoitettu soittamiseen, nykyään kaikkeen muuhun.
  • hiharesorit, jotka voi vetää pitkälle käden päälle ja joissa on peukalolle reikä
  • povitasku lompakolle
  • Vetoketju, jonka voi avata sekä alhaalta että ylhäältä. Käytän tätä ominaisuutta usein, koska harpon pitkiä askelia, ja on kiva kun helman saa alhaalta auki askellusta helpottamaan. Ja koska olen keski-ikäinen, jonka henk.koht.termostaatti on aina epävireessä, haluan avata vetoketjun myös ylhäältä. Käytännöissä vetoketju on siis kiinni vain kymmenen sentin matkalta navan kohdalta. Joku siis saattaa kysyä, tarvitsenko vetoketjua lainkaan? Ehkä en, mutta kauhistuttaa Lapin-matka takissa, missä ei ole vetoketjua. Ei se kylmäkään ihmistä kaunista.
  • sopiva pituus polven alapuolelle + A-linja (pidän A-kirjaimesta, se on kotirapun kirjain ja A-olutkin on parempaa kuin B, ei kai b-olutta olekaan…)
  • huppu

Siispä pitää hieman miettiä. Lähellä on korjausompelimo Inese. Siellä uuden vetoketjun laitto maksaa 30€. Lisäksi pitää ostaa uusi vetoketju, n. 10€. Ostin myös heijastinpaikan jeesusteipin tilalle, n.6€. Takin korjauskulut tulevat olemaan yli puolet sen alkuperäisestä hinnasta.

Ja sitten päälle nämä ekologiset pohdinnat. Heitänkö takin roskiin saastuttamaan muutenkin kuolevaa maapalloa? Ostaakseni tilalle uuden, jonka valmistaminen on jo saastuttanut.

Päätös on tietenkin helppo ja perustuu siihen, että en mistään löydä yhtä hyvää – eli täydellistä – toppatakkia. Vien takin Inesen tädeille.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s