Nukun liikaa

Toissa päivänä kävin teettämässä itselleni kulmat mikroblanding-menetelmällä. Toimenpide ei ole ihan tyystin kivuton, mutta ei paha. Toimenpide kesti 2,5 tuntia, ja homma aloitettiin aamupäivällä 10.30, hyvin nukutun yön jälkeen.

Olin varoittanut että minulla on taipumus nukahtaa helposti ja niinhän siinä kävi. Välillä heräsin omaan korahteluuni, ja jatkoin sitten unia.

Kun nyt olin jo nukkunut yöunet ja vielä nämä päiväunet, kuvittelin uskaltautuvan illalla elokuviin. Pitäisi olla pirteä. Mutta ei. Karkit olin tietenkin jo syönyt ennen kuin elokuva edes alkoi ja kaksikolmasosaa katsottuani nukahdin. Heräsin viimeiseen kuvaan ennen lopputekstejä: Abigail hieroi kuningatar Annan jalkoja. (Elokuva oli The Favourite). Aika paljon jäi epäselväksi juonen kulusta.

Enpä ollut ensi kertaa pappia kyydissä. Päin vastoin. Lienee melkein ihme, jos en nukahda elokuvissa. Kun seurustelin mieheni kanssa, ja menimme ensimmäistä kertaa yhdessä elokuviin, nukahdin. Nukuin myös viimeksi kun olimme yhdessä elokuvissa. Kävimme katsomassa, tai minä nukkumassa, elokuvan nimeltä Roma. Ihan menee rahat kankkulan kaivoon elokuvissa käymisessä. Ei minun kannata mennä.

Viime yönä eivät menneet ihan perusnukkumisetkaan putkeen. Tai aluksi meni. Nukahdin normisti kymmeneltä, heti kun olin laittanut pääni tyynyyn. Mutta kello kolmelta heräsin hirveään ryminään. Luulin että joku ampuu meillä sisällä konekiväärillä. Kimposin sängystä ja huusin; ”MITÄ???!!!!!”

Ei ampunut kukaan konekiväärillä. Ääni lähti jäämassasta, joka ropisi kovaäänisesti kymmenen kerrosta (onko tässä talossa 10 kerrosta?) alas sadevesikouruja pitkin meidän makuuhuoneen nurkalle.

Säikähdys oli kooltaan sen verran iso että sitten en enää unta saanutkaan. Viideltä kyllästyin ja menin keittämään kahvit.

Minulla oli aamulla hammaslääkäri aikaisin, jo 8.30 ja toisella puolen kaupunkia. Joten en voinut jäädä kokeilemaan unen tuloa uudelleen.

Nyt on huoli. Olen lähdössä illalla Tampereelle Iskelmägaalaan. Menen junalla eestaas. No eihän siinä mitään, junassa on hyvä nukkua, mutta pelkään pahoin että nukahdan siellä gaalassa. On sitten ihan älytön reissu matkata edestakaisin Tampereelle nukkumaan.

Lähden reissuun yksin, joten ei ole edes ketään, joka voisi herätellä. Enkä ehkä kuitenkaan kehtaa sanoa ventovieraalle vieressä istujalle että tökkäise hereille, jos nukahdan.

Nukahtamisella ei ole mitään tekemistä väsymyksen kanssa. Nukahdan vaikka en ole väsynyt tietyissä tilanteissa. Minua nukuttaa lukeminen. Pystyn lukemaan kirjasta juuri ja juuri yhden sivun. Minua nukuttaa rauhallinen, monotoninen puhe. Nukahdan radio Puheen ohjelmiin, paitsi jos niissä on meluisa äänijingle. Nukahdan autoa ajaessa. Tämä on vaarallista, mutta totta. Minua alkaa nukuttamaan ajaessa, sitten on pakko ajaa huoltoaseman pihalle ottamaan nokoset. Viimeksi siellä nukkuessani heräsin koputukseen. Luulin että joku tuli katsomaan, olenko elossa, mutta se olikin pikkulintu, joka nokki auton tuulilasin eristettä. Nukahdan meditaatiossa. Nukahdan vaakatasossa. Pakko tunnustaa, olen joskus nukkunut töissäkin, ihan istualleni, jos on ollut tarpeeksi rauhallinen tunnelma.

Että pitäisikö olla huolissaan?

Eipä kai. Sukuvika tämäkin. Vanhemmilla oli myös hyvät unenlahjat. Muistan, kuinka isä nukahti olohuoneen sohvalle ennen ruokailua. Hänellä oli jännä tapa jollakin tapaa vaistota, koska ruoka on valmista. Silloin hän heräsi. Kuullostaa ihan Uuno Turhapurolta, mutta isä oli kyllä ihan siisti.

Äitikin oli hyvä nukkumaan. Muistan kirjoittaneeni yläasteella aineen koulun äidinkielentunnilla kesälomamatkasta Keski-Eurooppaan äidin ja isän kanssa. Siitä kuinka he nukkuivat koko ajan, ja kuinka auton peräkontissa oli ämpärillinen heidän lempimurojaan eväänä. Mahtoi olla äidinkielenopettajalla hassunhauskaa ainetta lukiessa.

Tavallaan tämä unihomma on hyvä juttu. Enpä ainakaan kärsi unettomuudesta, mutta hivenen kiusallista kylläkin.

Varsinkin se korahdus, johon herää. Se on vähän nolo, ainakin konserteissa ja elokuvissa ja töissä.

ps. Kulmista tulee hyvät, nyt niiden pitää antaa tekeytyä monta päivää. Haalistuvat pikku hiljaa toivotunlaisiksi.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s