Suomalainen päivä 2.2.2019

Suomalaisen kirjallisuuden seura kerää suomalaisten päiväkirjamerkintöjä. Ensi kertaa keräys tehtiin 2.2.1999, se toistettiin 2009, nyt on jälleen aika kirjoittaa.

Kirjoitin ja lähetin oman osuuteni ja julkaisen sen nyt samalla tässä. Mitä minä tein viime lauantaina 2.2.2019:

Arkku tuodaan 8.30. Erikoisleveä. Vainaja on ollut iso mies, syntynyt samana vuonna kuin minä, olisi täyttänyt tänä vuonna 52. 

Hautaustoimiston miehet sanoivat että vainaja haisee. Muistan, että olin saanut edellisenä päivänä serkultani tuoksukynttilän, ja se on yhä autossani. Käyn hakemassa kynttilän ja laitan palamaan lukupulpetille.

Työskentelen satunnaisesti Helsingin Tuomiokirkossa suntiona, olen ns. töihin tarvittaessa kutsuttava, ollut vuodesta 2011. Lauantain työvuoro alkaa seitsemältä. Tänään päivä oli hieman tavanomaisesta poikkeava, koska heti aamulla oli hautaan siunaaminen. Siunaustilaisuuksia ei ole Tuomiokirkossa usein. Yleensä lauantaisin on kasteita ja vihkimisiä. 

Minä pidän hautajaisista. Tunnelma on aito ja koskettava. Kastetilaisuudet ovat hässäkää, lapset meluavat; vihkimiset usein näytösluonteisia spektaakkeleita, joissa tärkeintä on saada hyvät kuvat sosiaaliseen mediaan. 

Saattoväkeä on vähän, alle kolmekymmentä. Leski on surun murtama. Ennen tilaisuuden alkua menee arkun äärelle sitä halaamaan. Vainaja on kuollut äkillisesti. Toimituksen aikana muistelen omaa isäni, joka kuoli juuri tänä samana päivänä kahdeksan vuotta sitten.

Kaikki menee niin kuin pitää. Paitsi juuri kun menen laittamaan kirkonkellot soimaan, kuulen että pappi puhuu sakastimessa puhelimessa langattoman mikrofoni päällä. Puhe kuuluu kirkkosaliin. Säntään sakastiin huomauttamaan asiasta. Onneksi ei puhunut mitään asiatonta, urkurin kanssa tilaisuuden musiikista vain. 

Tilaisuuden jälkeen laitamme yhdessä toisen suntion kanssa katafalkin ja siunaushiekan takaisin varastoon. Tilaisuuteen osallistuneiden määrä merkitään tilastoon. Järjestän vielä alttarialueen seuraavaa tilaisuutta, kastetta, varten.  

Ehdin syödä lounaan; mukaanottamaani itsetehdyn afrikkalaisen lihapadan quinolla sekä kaalisalaattia, ennen kello kahdentoista kastetilaisuutta.

Vauva saa nimekseen Victor Arthur. Isoisällä oli nenärengas. Muutenkin ärsyttävä, täynnä itseään, omahyväinen. Suntion työssä on mukava tarkkailla ihmisiä. Kukaan ei kiinnitä mitään huomiota suntioon. Se on kiehtovaa.

Työvuoro päättyi vessojen pesuun ja roskien vientiin. Sitten kaupan kautta kotiin. Ostan kaksi olutta, pizza-tarvikkeet sunnuntaiksi, pensasmustikoita, maitoa, hedelmäsmoothie-aineet.

Kotona poika, 15v. lämmittää lihapullia ja muussia. On nukkunut pitkään ja tehnyt itse itselleen aamiaisen. Nautti kun sai olla yksin kotona. Kissa vaati huomiota ja rapsutusta. 

Pojan syödessä juon oluen, jutellaan niitä näitä. Postaan Instagramiin aamulla työmatkalla ottamiani kuvia jättikokoisista lumikasoista. Laitan otsikoksi ”Helsinki, The Capital of Snow”. 

Meillä on juuri päättynyt vesivahinkoremontti. Pojan huone on ollut pois käytöstä puoli vuotta. Siirretään pojan kanssa sänky takaisin hänen omaan huoneeseensa. Sängyn pääty pitää purkaa. Onneksi poika osaa käyttää akkuporakonetta. Kehun häntä taitavaksi. Saadaan sänky purettua, siirrettyä ja taas koottua. Ensi yönä poika saa nukkua pitkästä aikaa omassa sängyssään.

Olin ajatellut ostaa remontin päättymisen kunniaksi uudet lakanat pojan huoneeseen, mutta löydänkin kaapista vanhat valkoiset. Peräisin 90-luvulta, mutta voi miten hyvää, vahvaa puuvillaa! Eihän tämmöisiä enää saa mistään! Nykypuuvilla on ihan hötöä. Onneksi en ole konmarittanut vanhoja pussilakanoita pois.

Silitän lakanat, petaan pedin, imuroin koko huushollin, pesen vessat, juon toisen oluen. Syön. 

Köllähdän sohvalle lukemaan naistenlehteä ja syömään lakuja. Aika levätä.

Yhtäkkiä muistan, että olen luvannut tehdä miehelle janssoninkiusausta. Kerran tuli puhetta lempiruuista. Olin sanonut jotakin syödessäni, että jos pitäisi päättää, mitä söisi koko loppuelämän, se olisi tätä. (Nyt en enää edes muista, mitä se oli!) Mies oli vastannut että hän söisi koko loppuelämänsä minun tekemääni janssoninkiusausta. Hah, miten ovela vastaus!

Mies on ollut parin päivän reissulla Savossa, Sonkajärvellä iäkkäiden ja sairaiden vanhempiensa luona. Eräänlaisella huoltoreissulla. Reissut menee aina saman kaavan mukaan. Toisena päivänä tulee viesti, että nyt on hermot ihan menneet. Niin kävi nytkin. 

Täytyy lähteä takaisin kauppaan, koska kiusausaineksia ei ole. Jalkakäytävillä on vaikea kulkea; lunta on paljon, sitä ei ole kolattu pois, välillä on puomeja ja kylttejä ”Varokaa katolta putoavaa lunta”.

Neitsytpolun alkupäässä on autiotalo. Tuntuu hullulta että keskellä kalleinta asuinaluetta on kokonainen kerrostalo autiona. Olen kuullut että sen omistaa Venäjän suurlähetystö. Kukaan ei tee sillä kadunpätkällä lumitöitä. Nyt jalkakäytävälle on vain laitettu puomit poikittain. Mutta missä pitäisi kävellä? Nähtävästi ajoradalla, siirryn sinne kasseineni.

Teen kiusauksen uuniin muhimaan. Saa muhia matalalla lämmöllä pitkään. Ehdin jo nukahtaa hetkeksi ennen kuin mies tulee. Juna on ollut myöhässä. Ei ihme näillä keleillä. 

Perhe on taas koossa, lauma kasassa. Kissa kehrää. Poika pelaa huoneessaan myöhään yöhön. Minäkään en saa unta. Alkuyön torkut sekoittivat unirytmin. 

Katson kännykältä Syrjäisen maan viimeisen jakson, ja pari jaksoa symboleista kertovaa dokumenttia. Mielenkiintoinen, merkkaan suosikiksi. Mies nukkuu jo.

Kun vihdoin alkaa tuntua siltä että uni saattaisi tulla, siirryn radion puolelle, laitan napit korviin ja nukahdan kuunnellessani Puisevia tarinoita -sarjaa. Puheen sorinaan on hyvä nukahtaa.

Nukun hyvin ja heräämättä. Pitkä, puuhakas päivä.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s