Feministinen väliinputoaja

Feminismi on ne silmälasit, joilla maailmaa ja omaa elämää katsotaan tällä hetkellä. Avaapa sitten radion tai lehden, kuuntelee pod-castia tai lukee kolumnia, aiheena on usein feminismi, patriarkaatin valta ja sen vastustaminen. Feminismi on agendalla, mutta minä 80- ja 90-luvulla maailmankuvan muodostaneena kuulun tässä asiassa väliinputoajasukupolveen.

Patriarkaattitaistossa minulle tulee ulkopuolinen olo. Edellinen feministinen vallankumous osui 70-luvulle. Elin silloin lapsuuttani, ohi meni. Nuoruuttani ja aikuisuuteni ensi vuosikymmenet osuivat 80- ja 90-luvuille. Feminismi ei ollut silloin tapetilla.

Työskentelin mainosalalla luovassa työssä. Kollegoina ja asiakkaina oli paljon miehiä, myös niitä paljon parjattuja keski-ikäisiä miehiä. Itsekin muistan tuskastelleeni jonkun ”suurten ikäluokkien miesjäärän” kanssa. He olivat tottuneet, että asiat tehdään aina näin, on aina tehty ja tehdään edelleenkin. Mutta ei se mielestäni johtunut sukupuolesta. Kenelle vain käy niin. Kun on tarpeeksi kauan tekemässä mitä tahansa hommaa, loppujen lopuksi kyllästyy siihen että kaikki pitäisi keksiä aina uudelleen, organisaatiot ja tekotavat muuttuvat vähän väliä. Jossakin kohtaa tulee stoppi, oli sitten mies tai nainen. Haluaa pysyä tutulla ladulla.

Muistelen myös pohtineeni työkaverini kanssa, joka myös oli nuori ja nainen, työpukeutumista. Olimme molemmat tulleet siihen johtopäätökseen, että kannattaa pukeutua melko neutraalisti, tai ei ainakaan seksuaalisesti provakatiivisesti, jos haluaa että miespuolisen työkaverin ajatukset pysyvät työasioissa, ja jos haluaa olla uskottava asiakkaisiin nähden. Samaa asiallisuutta odotin miespuolisilta työpareilta.

Koimme että työtämme ja meitä arvostettiin. Enkä muista edes että olisi tytötelty. Kerran tosin muistan todella nolon ja vaivaannuttavan tilanteen. Asiakaspalaverissa oli läsnä markkoinointijohtaja, juuri sellainen suurten ikäluokkien mies ja hänen nuori assarinsa, kauppakorkeasta juuri valmistunut. Assarilla oli mielipide käsiteltävään asiaan. Markkoinointijohtaja tokaisi siihen että ”ole sinä siinä vain nättinä ja hiljaa”. Hiljaisuus laskeutui hetkeksi koko pöytään. Tällä viisaudella ja iällä olisin kyllä jo sen heiton tuominnut epäkorrektiksi ja huonoksi käytökseksi, mutta silloin en uskaltanut sanoa sanaakaan. Olinhan itsekin nuori, ehkä nättikin.

Mainosalalla oli jo silloin hyvin menestyneitä naisia. Ensimmäinen työpaikkani oli Kirsti Paakkasen Womena. Paakkanen oli päässyt alalla pitkälle omin voimin. Hän osasi myös käyttää hyväkseen naisellisuuttaan. Pukeutui aina äärimmäisen kauniisti ja naisellisesti. Hänen toimistossaan oli asiakkaina monia varsin miehisiä toimialoja, kuten autoliikkeitä. Luulen että Kirsti oli pyöritellyt autokaupan miehet pikkurillinsä ympärille.

Naiseudesta voi siis olla mitä suurimmassa määrin hyötyä. Feministisestä vallasta harvoin puhutaan. En tiedä, onko sellaista termiä olemassakaan?Tarkoitan naisten käyttämää valtaa miehiin, naisellisuudesta hyötymistä. Autokorjaamossa olen käyttänyt naisvaltaa itsekin. Pikku flirtillä ja tekeytymällä tyhmemmäksi kuin onkaan, saa auto- ja rengasliikkeissä, rautakaupoissa ja remonttihommissa hyvää palvelua osakseen. Tähän tietenkin kuuluu feministisesti sanoa, että hyvä palvelu kuuluu kaikille, sukupuoleen katsomatta, alasta riippumatta. Niinpä.

Samaa naisylivoimaa on niskavuorelainen valtakin. Agraarityhteisöissä naisella on voinut olla todella iso valta, mies tossun alla. Myös kotiasioissa naisilla on ylivalta. Nainen päättää, miten koti sisustetaan, mitä syödään, minne matkustetaan lomalla, miten lapset puetaan. Ei ole ihme, että perinteinen suomalainen miesten lempiharrastus on pilkkiminen. Sinne ei naisväki tule. Saa istua rauhassa koko päivän järven jäällä itsekseen. Ja lempihuone autotalli, sielläkin saa olla rauhassa ja sen ”sisustaa” mieleisekseen.

Ei ole minun sota tämä, sori siitä. Koska sodassa on aina tarkoitus tuhota sen toinen osapuoli. Ja lopulta, minun mielestäni, olkoon sitten nuori tai vanha, mies tai nainen, tai muunsukupuolinen, mitä tahansa uskontokuntaa tai rotua, kantasuomalainen tai muualta tullut, arvostusta saa, kun on sen arvoinen, ja kun ensin arvostaa itse itseään.

Hyviä esimerkkejä löytyy: muualta tullut Nazima Razmyar, homo Mark Levengood, juutalainen Ben Zyskowich, tummaihoinen Koko Hubara, nainen Tarja Halonen, mies Peter Westerbacka, vanha Tellervo Koivisto, nuori Kaapo Kakko.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s