80-luku

Paluumatkalla Keski-Suomesta kotiin kuuntelin radiota. Siellä keskusteltiin 80-luvusta. Joissakin tutkimuksissa se on määritelty onnellisimmaksi vuosikymmeneksi Suomessa. Ja toden totta, kun asiaa tarkastelee, monet asiat olivat tuolla vuosikymmenellä varsin hyvin. Vaikka muoti oli kyllä onnettoman rumaa; pöyhkeät, permanentatut tukat, olkatoppaukset, räikeät värit.

Uudet, raikkaat tuulet puhalsivat Suomessa 80-luvulla. Vuosikymmeniä vallassa ollut, lähes itsevaltainen Kekkonen oli vihdoin pois kuvioista. Presidentiksi tuli Koivisto, maltillinen, mutta päättäväinen, luottamusta herättävä mies, joka ensi töikseen karsi presidentin valtaoikeuksia ja rajoitti vallassa pysymisen kahteen kauteen.

Neuvostoliittoa ei enää tarvinnut pelätä. Siellä oli perestroika ja Gorbatsov, ja jo pian Berliinin muuri murtuisi. Alkaisi uusi, vapaa aikakausi.

Juomatavat muuttuivat. Yhtäkkiä kaikki alkoivat juoda keskiolutta, ja viinejä! Ensimmäiset viinibaarit avattiin. Burger King tuli Suomeen.

Kaupalliset radiokanavat aloittivat toimintansa ja MTV aloitti uutistoiminnan. Ylen yksinvaltaisuus päättyi.

Jupit ilmaantuivat katukuvaan. Miami Vicen Don Johnsson toimi miestenpukeutumisen esikuvana; farkut, puvun takki, purjehduskengät, ei sukkia! Takatukat pitenivät. Miehelläkin saattoi olla koru, ei sentään vielä lävistyksiä, eikä tatuointeja.

Yleisilmapiiri oli vapautunut ja samaan aikaan turvallinen. Hyvinvointivaltio oli olemassa, eriarvoistumista ei vielä ollut. Kasinotalous teki tuloaan, mutta lama oli vielä kaukana.

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1986. Muutin Helsinkiin, aloitin aikuisten työt, itsenäistyin. Oli hienoa elää nuoruuden vuodet positiivisella, innostuneella 80-luvulla. Uskon että kokemus ja vaikutus on ihan toinen kuin seuraavalla, lamavuosikymmenellä nuoruutensa eläneillä.

Kirjailija ja ajattelija Göstä Ågren on sanonut jotenkin niin että ”lapsuus ei ole kaukana takana vaan syvällä meissä joka hetkessä”. Luulen että se on totta. Ja vielä laajemminkin; kaikki kokemamme aikakaudet ja elämänvaiheet ovat läsnä meissä, syvällä. Yleisilmapiiri ja yhteiskunnallinen tilanne vaikuttaa meihin. Siihen miten luottaen suhtaudumme elämään.

Nykyinen epävakaa, turvattomuutta ja ennakoimattomuutta henkivä tunnelma vaikuttaa erityisesti heihin, jotka nyt kasvavat aikuiseksi, tässä ajassa. Ilmastonmuutos, voimattomuus sen edessä, kansainvaellukset, taloudelliset huolet, terrorismi, vihapuhe, kehen ja mihin voi luottaa totuuden jälkeisellä aikakaudella, kansainvälistymisen ja globalisaation tuomat haasteet. Tuntuu kuin näköpiirissä olisi vain huolia. Mistä löytää toivo, näköalat, visiot, unelmat, mahdollisuudet.

Hyvä, innostunut ilmapiiri tuntuu löytyvän vain kerran vuodessa Slush-tapahtumassa tai Flow-festivaaleilla. En ole ollut kummassakaan, en kuulu kohde- enkä ikäryhmään. En tietenkään, olen 80-lukulainen. Toivottavasti SlushFlowsta riittää tarpeeksi posiviivista pöhinää 2020-luvun nuorille itsetunnon rakennuspalikoiksi80-.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s