Minna Ärrän rakastamispäivä

Totesin että minähän olen melkein ”burn-outissa”. Havahduin tähän, kun huomasin ajattelevani, että olisi ihanaa päästä muutamaksi päiväksi sairaalaan. Olisi ihana maata vain sängyssä, tekemättä mitään ja vähän väliä joku kävisi tarkistamassa, kuinka voin, hengitänkö, joku toisi ruokaa ja toinen taluttaisi vessaan. Siis tärkeä tarkennus; haluaisin päästä sairaalaan potilaaksi niin että minulla ei ole mitään sairautta, ihan terveenä.

Mielikuvittelin itseni Eiran Sairaalaan. Varmasti ottaisivat rahalla potilaaksi terveenkin. Sehän se vasta helppo potilas olisi. Melkein saman voisi saada kylpylässä. Mutta ei sinne tuoda ruokaa vuoteeseen, käydä kyselemässä vointia ja tarkistamassa nukunko yöllä. Että ei se ihan sama asia ole.

Olen järjestänyt muille (tarkoitan sukulaislapsille) luxuspäiviä, silloin tehdään koko päivä vain sitä, mitä he haluavat. Jokaiselle oma luxuspäivä erikseen. Mutta entä minun luxuspäiväni? Kuka järjestäsi minulle luxuspäivän? Kukapa muu kuin minä itse! Nyt heti! Minna Ärrän rakastamispäivä tänne ja vähän äkkiä.

Menin Namina Spahan, Helsingin Tehtaankadulla. Otin jojoba-coconat hieronnan. Luulin kuolleeni ja päässeeni taivaaseen. Harmi että taivaskokemus kesti vain puolitoistatuntia. Mutta hyvä tietää, että taivas sijaitsee niinkin lähellä ja sinne voi ostaa käynnin tarvittaessa. Voisikohan sieltä saada sellaisen neljän vuorokauden hoidon, missä makaisin vain lavitsalla ja minua hoidettaisiin ja syötettäisiin ja nukutettaisiin ja herätettäisiin ja saisin olla aikuinen vauva?

Tästä tuli mieleen äidin kokemus 50-luvun loppupuolelta. Äiti kertoi olleensa hyvinhyvin väsynyt. Äiti asui anoppilan yläkerran huoneessa, hänellä oli kaksi pientä poikaa ja mies, joka oli perustanut oman firman ja oli aina töissä, ja joka ajan tapaan ei osallistunut kotitöihin ja lastenhoitoon yhtään mitenkään. Suhde appivanhempiin ei ollut ihan maailman paras. Seinät alkoivat kaatua päälle ja väsymys käydä ylivoimaiseksi.

Äiti meni terveyskeskukseen, kertoi elämäntilanteestaan ja uupumisestaan.  Lääkäri sanoi että hänpä määrää rouvan muutamaksi  päiväksi vuodeosastolle lepäämään. Siellä äiti lepäili pari päivää ja olo tokeni, niin että meitä lapsiakin syntyi vielä kaksi lisää. Ehkä kotiväkikin havahtui äidin poissaollessa hän tilanteeseensa ja asumisratkaisuihin alettiin etsiä muutosta.

Enpä usko että nyt, Herran vuonna 2018, kun Suomen bruttokansantuote on ties kuinka paljon korkeampi kuin 50-luvulla, omalääkäri Viiskulman terveysasemalla määräisi kotirouvaa vuodeosastolle lepäämään väsymystään. Kyllä pitäisi vähintäänkin päässä vipata ja huomiotaherättävän paljon. Sekä rouvalla että tohtorilla. Rouvalla, että pääsisi vuodeosastolle, ja lääkärillä, että hän tohtisi kirjoittaa lähetteen. En taida viitsiä kokeilla kepillä. Sen sijaan varaan ajan taivaasta maan päällä. Ehkä kaksi hoitoa putkeen ensi kerralla?

Minna Ärrän rakastamispäivä pitää merkitä kalenteriin säännölliseksi tapahtumaksi, ei se muuten tapahdu. Turha inistä itsekseen. Ja täytyy jatkokehittää päivää edelleen. Siihen voisi kuulua pitkä kävely rauhallisessa miljöössä, vihreää teetä rantakuppilassa, pehmoiset vaatteet & villasukat, naistenlehti ja suklaata, ja kännykkä kiinni koko päivän! A’vot!

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s