Maksamisen huoleton helppous

Nykyään on  monenlaista maksutapaa ja -korttia. Itse tykkään esimerkiksi ABC-asemien appsista. Siinä ajetaan huoltoasemalle ja avataan kännykkä. Se pyytää klikkaamaan, millä mittarilla olet ja sitten voitkin jo aloittaa tankkauksen. Ei tarvitse seistä ulkona kylmässä maksupäätteellä hetkeäkään.

Tämä ei muuten ole mikään mainos, en saa senttiäkään mainostuloja. Näillä lukijamäärillä ja kohderyhmällä en liene kiinnostava, joten voin ihan vapaasti  haukkua tai kehua ketä huvittaa.

Konserttikävijänä minulla on oma kolmen kohdan raiderini. Pitää olla istumapaikat, väliaikatarjoilut ja ei saa olla liian iso paikka, en tykkää massatapahtumista, missä kaukana heiluu kahden senttimetrin Cheek. Pari vuotta sitten löysin sattumalta läheltä konserttipaikan, joka täyttää raiderini ja jolla on myös käytössä oma appsi. Sen kun lataa kännykkäänsä, voi istua aloillaan koko konsertin ajan ja klikkailla kännykästä juomat pöytään. Tosi näppärää! Vain vessaan pitää itse vaivautua menemään, se ei hoidu kännykällä. Ainoa ongelma tässä paikassa on se, että minä taas en ole heidän ydinkohderyhmäänsä, joten siellä on harvakseltaan tarjolla musiikkia, jota haluaisin kuunnella. Tai sitten en vain tunne esiintyjiä ja heidän musiikkiaan, mikä on vuosi vuodelta kasvava ongelma.

Vähän aikaa sitten rohkaistuin lataamaan kännykkän ”wallettiin” luottokortin. Nyt voin maksaa sillä. Se toimii samoin kuin kortin lähimaksuominaisuus, mutta siinä ei ole maksurajoitetta, ellei itse sellaista aseta. Toisin sanoen sillä voi maksaa minkä kokoisen ostoksen tahansa. Avaan vain kännykän ja laitan sen myyjän lukulaitteen päälle ja tiks, raha vaihtaa omistajaa. Kännykän näytölle tuli heti tieto, paljonko olen maksanut ja kenelle. Näppärää! Toivoakseni myös turvallista.

Sitten hieman eri tyyppinen maksukokemus. Poika tarvitsi uuden kännykän ja eräässä kodinkoneliikkeessä Forumissa oli sopiva tarjouksessa. Sinne siis. Nyt tähän juttuun tulee pieni sivujuonne. En ollut käynyt Forumissa aikoihin, enkä tiennyt, missä päin kyseinen liike sijaitsee. Jouduimme siis paikantamaan liikkeen käytävän infotaulusta.  Tapahtui jännä juttu. Kun käännyin pois infotaululta, minulla ei ollut harmainta aavistusta minne päin olisi pitänyt lähteä tai mistä päin olin tullut. Lähdinkin sitten väärään suuntaan, kunnes tajusin Arnoldista että tässä olin äsken. Tuli vähän dementikko-olo!

Muistan lukeneeni juuri vähän aikaa sitten uudesta Redi-kauppakeskuksesta ja sen sokkeloisuudesta. Sillä on kuulemma tavoiteltu italialaista kylämäistä tunnelmaa, pikku kujia sinne tänne miten sattuu. Eihän sellaiseen paikkaa voin mennä ikäihmiset lainkaan! Yleensä kauppakeskukset rakennetaan torimaisen keskusosan ympärille tai sitten kadunomaisesti käytäväksi. Italialainen labyrinttisokkeli ei liene kaikille paras vaihtoehto ellei sitten halua lähteä seikkailemaan kauppakeskukseen, mutta itse en tykkäisi yhdistää ostoksilla käyntiin escape-kokemusta. Mutta mistäpä minä mitään tiedän – paitsi omista tuntemuksista.

Takaisin maksamiseen. Siellä kodinkoneliikkeessä oli jännä tapa maksaa. Myyjä ehdotti laskutusta, toisin sanoen lainaa. Kännykkälasku tulisi noin kuukauden päästä erään pankin nimissä. Systeemi oli tarkoitettu siihen, että jos haluaa maksaa osissa, mutta soveltuu myyjän mukaan loistavasti myös kertamaksuun. Hommasta koituisi viiden euron laskutuskulu, mutta sen summan myyjä oli valmis vähentämään tuotteen hinnasta. Systeemin etu olisi se, että jos kännykkä rikkoutuu puolen vuoden kuluessa, pankki korvaa sen, eikä sitä tarvitse laittaa omaan kotivakuutukseen, missä omavastuut ovat vielä aika suuria. Siinä sitten lainapaperit kirjoitettiin, leimoja lyötiin  papereihin ja me läksimme kaupasta kännykkä kourassa. Lasku tulisi sitten kuukauden sisällä. Varsin monimutkaista ja kommervenkkistä. Myyjällä meni ainakin vartti papereita rustatessa. ”Lainaneuvotteluissa” kun käytiin läpi kaikki mahdollinen suurin piirtein siitä, milloin ensimmäiset kuukautiset alkoivat. Ei nyt sentään, mutta asuuko vuokralla vai omistusasunnossa, kauanko on asunut ko asunnossa, missä töissä mistä asti, naimisissa vai missä ja miten kauan. Siinä näitä elämäni detskuja läpikäydessä  hän olisi ehtinyt myydä jo kännykän jollekin toiselle. Ja nyt joku käyttää aikaansa siellä pankissa lähettääkseen laskun meille, jonka postinkantaja tuo. Ajanhukkaa! Tärvellystä! Hämmentävää! En ymmärrä, missä tässä on se pihvi?

Sen sijaan tämän blogin pitämisessä on ainakin sellainen pihvi, että jos oikeasti dementoidun ja kirjoitan samoja juttuja yhä uudestaan, joku huomaa sen ja tilaa hoitopaikan. Tai sitten emme kumpikaan asiaa huomaa ja dementoidumme yhdessä. Mikä ei sekään ole hullumpi vaihtoehto.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s