Keski-ikäisen tuima katse

Joskus on tullut tehdyksi huomioita muista samanikäisistä ja vanhemmista naisista. Kovin näyttävät äksyiltä. Ilme on tuima. Itseäni olen pitänyt helposti lähestyttävänä ja iloisennäköisenä ihmisenä. Tuli tähänkin asiaan uutta tietoa.

Huomasin silmälasiliikkeen ilmoituksen, että nyt saisi kahdet lasit yksien hinnalla. Poikkesin katsomassa valikoimia. Ajatuksena on ollut hankkia eri värisiä silmälaseja, joita voisi sitten vaihdella muun vaatetuksen mukaan. Jos laittaa päälle sinistä, olisi siniset silmälasit ja niin edes päin.

En millään meinannut osata tehdä valintaa ja myyjä ehdotti että hän voisi ottaa Padilla kuvat, voisin katsoa siitä, miltä näyttää. Hyvä idea! Nauratti, kun näin kuvat. Olin kuvitellut hymyileväni monalisamaista vienoa hymyä. Oikeasti olin tuima kuin passipoliisi New Yorkin lentokentällä.

Sama toistui toissa päivänä. Oltiin miehen kanssa metsäretkellä ja pyysin häntä ottamaan minusta kuvan, kun seistä nökötin korkean kannon päällä ja kuvittelin olevani puu. Luulin hymyileväni, mutta kuvasta se ei näkynyt yhtään. Ilme kuvassa oli tuima.

Vaikutaa siis siltä että luulen hymyileväni, vaikka en oikeasti hymyile. Oikeasti näytän yhtä äksyltä kuin kaikki muutkin ikäiseni. Suostun kyllä rupsahtamaan, mutta en suostu näyttämään vihaiselta. Nyt täytyy petrata ja keskittyä pitämään iloinen ilme kasvoilla.

Taidan kyllä tietää, mistä äkäinen ilme ikäisilläni johtuu. Se johtuu siitä, että me keskitymme. En tarkoita, etteikö nuorempana olisi keskittynyt. Silloin se vain ei tarkoittanut sitä, että kaikki muu toiminta pitää lopettaa. Ennen pystyi puuhailemaan yhtä sun toista ajattelematta sitä mitä on tekemässä juuri lainkaan. Pystyi juttelemaan muille siinä samalla. Nykyisin pitää keskittyä. Jos juttelee samalla kun laittaa ruokaa, unohtaa että on jo lisännyt suolaa. Jos katsoo televisiota samalla kun kutoo sukkaa, silmukka tippuu – tai koko puikko. Jos juttelee samalla kun ajaa autoa, ajaa ylinopeutta ja saa sakot. Tai niin kuin minä viimeksi; juttelin ajaessani ja jostain kumman syystä käännyin Kehä kolmoselle, vaikka ei todellakaan pitänyt kääntyä yhtään minnekään.

Ilmeisesti enää ei pysty seisomaan kannon nokassa ja hymyilemään yhtä aikaa. Elämä muuttuu tässäkin mielessä yksinkertaisemmaksi; yksi toiminto kerrallaan.

Silti on hyvä muistaa, että jokaisen mököttävän ja äksyltä näyttävän keski-ikäisen sisällä on hymyilevä ja hauska tyttö. Se ei vain näy päälle päin.

 

Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”Keski-ikäisen tuima katse

  1. Suvi sanoo:

    Heh, olen huomannut tämän saman (tosin olen jo keski-iän ylittänytkin). Olin nimittäin tyytyväisenä erehtynyt luulemaan, että sisäinen auktoriteettini on kasvanut, kun minun ei nuorison keskuudessa tarvitse enää käskeä vaan katse riittää. Sitten kerran tulin katsoneeksi peiliin totisena (yleensä katson amerikkalaisten oppien mukaan itseäni peilistä lempeästi hymyillen 🙂 – ja apua, pelästyin itsekin itseäni niin, että heti olisin totellut, jos vaikka mihin olisin itseni komentanut. Olin ihan kamalan pelottavan näköinen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s