Asiakasomistajailme

En todellakaan ole fotogeneettinen ihminen. Eli siis sellainen, joka näyttää kuvissa aina hyvältä. En näytä koskaan hyvältä. Tai no, jotkut lapsena otetut kuvat ovat onnistuneet, niissä olen osannut keikistellä luontevasti.

Kateeksi käy näitä digisukupolven ihmisiä, jotka ovat oppineet mutristamaan huulensa, kallistamaan päänsä ja pyllistämään niin että hyvältä näyttää, aina. Ja toisin kuin normaalit ihmiset, joihin kamera aina lisää kymmenen kiloa, diginatiivit laihtuvat kuvissa saman verran.

Huvittavinta minusta otetuissa kuvissa on ilmeeni. Olen ristinyt sen asiakasomistajailmeeksi. Sellainen omahyväinen virnistys. Leuka ylhäällä. OMG.

Tästä tuli taas todistusaineistoa pari viikkoa sitten ”kihlajaismatkalta” Pariisista. Kävimme samassa kirkossa, missä aikoinaan menimme kihloihin, ja pyysimme jotakin ohikulkijaa ottamaan meistä kuvan. Tarkoitus oli ottaa samanlainen kuva kuin aikoinaan, samassa paikassa. Tuntematon otti meistä kuvasarjan, joka on paljonpuhuva: asiakasomistajailmeeni paheenee kuva kuvalta. Leuka nousee yhä ylemmäs ja virnistys syvenee. Olen kuin joku tosielämän mrs Hyacinth!

Toinen samanmoinen on perhepotretti pojan rippipäivältä viime keväältä. Sekin on varsin paljonpuhuva. Siinä kuvassa asiakasomistajailmeeseen yhdistyy kehonkieli. Olen kuin joku ihmiskääpä, takertunut kaksi käsin poikani kylkeen. Voi hyvät hyssykät! Kuva huutaa keski-ikäisen äidin tuskaa: älä mene, älä kasva, ole vielä vähän aikaa lapsi mulle! Vaikea siitä on minua retusoida toiseen asentoon ja ilmeeseen. Asiakasomistajaäippä.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s