Firman juhlat ja kihlajaiset

Olisi tänään firman juhlat. Perustettu 30 vuotta sitten. Olin muistaakseni työntekijä nro 7 tai 9. Se oli henkilökohtaisen elämäni merkityksellisimpiä työpaikkoja. Yhä edelleen elämässäni on ihmisiä tuolta ajalta. Eikä tietenkään vähäisimpänä oma mieheni, joka oli sattumalta käymässä toimistossa, kun minä tulin sinne työpaikkahaastatteluun. Minä en tulevaa miestäni silloin bongannut, olin varmasti aika hermostunut tilanteesta, parikymppinen tyttö maalta pääkaupungissa, mutta hän oli minut noteerannut.

Sain työpaikan, en tosin ansioideni takia, eihän niitä ollutkaan, edellisessä kuussa olin valmistunut kauppaopistosta, sain työpaikan koska puhuin murretta ja olin ihan kelvollisen näköinen. Pojat etsivät mainostoimistonsa respaan vieraita vastaanottamaan ja puhelimeen vastaamaan nättiä tyttöä, joka vastaisi puhelimeen jollakin junttimurteella. Niinpä sain paikan.

Työpaikkahaastattelu oli erikoinen. Menimme ravintola Hulluun Kukkoon syömään ja juomaan pitkän kaavan mukaan. Ja sen jälkeen vielä porukalla jatkoille pomon asunnolle Neitsytpolulle. Oli siinä maalaistytölle menossa ihmettelemistä. Heräsin aamulla sohvalta ja tuumin että mitenkähän kävi, sainko työpaikan.

Mitään sopimatonta illan ja yön aikana ei tapahtunut. Minuun ei ”kajottu”, joten mitään häshtägmiituu-juttua tästä ei saa. Se oli vain sellaista juppikauden bailausta. Ehkä halusivat testata huumorintajuani ja sopivuutta mainosalalle, joka oli kyllä aika kostea ala silloin. Paljon juhlia, pitkiä lounaita ja erilaisia kissanristiäisiä.

Oi niitä aikoja!

En aio mennä firman 30-v. juhliin tänään. Vaikka ehkä pitäisi. Olen vähän huono ”luokkakokousihminen”. Firmassa on 30 vuoden aikana ollut töissä satoja ihmisiä, niiden alun kymmenen ihmisen jälkeen, joiden joukkoon minä kuuluin. Juhlissa olisi paljon ihmisiä joita en muista tai en edes tunne. Tuntisin oloni kiusaantuneeksi ja vaivautuneeksi. Syyttä tietenkin, mutta silti.

Pidämme samaan aikaan ”rouvien” kanssa omat vaimovarjot. Menemme illallisristeilylle.

Työpaikkahaastattelu oli kesäkuussa, ja heinäkuussa aloitin työt. Puolen vuoden päästä, loppiaisena,  tapasin mieheni ravintola Kaarle IX:ssa ja aloimme seurustella. Neljä vuotta siitä, menimme kihloihin Pariisissa Pyhän Sydämen kirkossa, Sacre Coeurissa. Se oli 1.9.1994. Huomenna siitä on 25 vuotta.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s