Ei enää yksiäkään leggingsejä

Siirryin siivoamaan vaatekaappeja. Olen huomannut että tässä kohtaa vuotta kannattaa käydä läpi vaatevarastot. Kesän aikana unohtaa, mitä omistaa. Kesällä päällä on yleensä aina samat vaatteet, ne jotka kesän alussa sattuivat päällä olemaan. Jostain syystä siitä vaateparresta kehkeytyy lempivaate, jossa viihtyy koko kesän. Syksyn tullen en enää muista, mitä minulla vaatekaapissa syksyä ja talvea ja normaalielämää varten on. Siis on hyvä käydä kaikki läpi, ja samalla siivota pois pieneksi muuttuneet tai ne ikuisuusvaatteet, jotka vuodesta toiseen ovat kaapissa, mutta joita ei jostain syystä käytä.

Operaation kuluessa tulin siihen tulokseen, että minun ei enää ikinäkoskaan tarvitse ostaa leggingsejä. Niitä löytyy punaiset, leopardit, kultaiset, parit mustat ja valkoiset, maastonvihreät sekä sitten vielä tietenkin urheiluleggingsit, kahdet sellaiset. Toppejakin olen jostain syystä ostanut kaikkia mahdollisia värisävyjä, vaikka en erityisesti edes käytä toppeja. Nähtävästi olen joskus käyttänyt.

Koskaan ei enää tule tarvetta ostaa laamakerrastoja. Miten ihmeessä ja missä vaiheessa olen ostanut niin monta? Ihmettelen. Myöskään en tarvitse yhtään uutta mustaa mekkoa. Niitä on eri pituuksia ja eri materiaaleista ja jopa eri koossa. Voin lihoa tai laihtua, aina löytyy sopiva musta mekko!

Onneksi vaatekaappini on pieni. Nykyisinhän naisilla on käytössä vaatehuoneet, eli ihan eri tavalla tilaa vaatteille. Se on huono juttu, koska se mahdollistaa lisäostamisen. Minulla on pari kaappia, tila rajallinen, joten jos ostan jotain, jostain on luovuttava, pistettävä kiertoon. Olisi katastrofaalista jos minulla olisi kokonainen huone vaatteille!

Eteisessä on pitkä tanko takeille ja sen huomaa. Takkeja minulla on eniten. Mutta perustelen sitä sillä, että Suomen sää on niin monivivahteinen, joka säähän tarvitaan omanlaisensa. Kahdesta takista luovuin tässä siivouksessa. Molemmat olivat kirppislöytöjä, toinen jo kahdeksan vuotta sitten ostettu, itse asiassa tosi hyvä, pitkä parka, mutta hyvin slimmi malli ja jo pari vuotta ollut käyttämättä, kun ryhtyi kinnaamaan keskivartalon kohdilta. Toisen ostin viime kesänä Marienhamista, vanhan ruskean nahkatakin. Sitä en ole pitänyt kuin matkan Marienhamista kotiin. Vaikka onkin siisti ja hipsterille omiaan, keski-ikäinen näyttää siinä naispuoliselta Irwin Goodmanilta. Ei hyvä, kiertoon.

Olen kyllä hieman pettynyt itseeni. Monta vuotta ylevänä ihanteena on ollut vaatekaappi, missä ei olisi yhtään turhaa vaatetta. Olisi vain muutama luottovaate, joita kaikkia käyttäisin. Joissa näyttäisi ja tuntuisi hyvältä. Ei mitään röntsiä remppapaitoja, ei liian pieniä tai suuria, ei sitten-kun-vaatteita, ei parittomia sukkia, ei kutittavia neuleita, eikä harmaantuneita alusvaatteita. Mutta ei. Kaikkea tuota löytyy.

Pitänee kirjoittaa lompakkoon lappu: älä osta, et tarvitse, mihin meinaat laittaa?

Tätä samaa yltäkylläisyyttä tuli mietittyä jo kesällä, kun kokosimme pihavajaa. Se ostettiin pihakalusteille. Vuosien varrella ulkokalusteita oli kertynyt sen verran, että eivät enää mahtuneet mihinkään talvisäilöön, piti siis rakentaa niille oma varasto. Olisiko ollut fiksumpaa luopua osasta pihakalusteita sen sijaan? Miksi ostamme niin paljon, että sitten meidän tarvitsee ostaa lisää varastotilaa, mihin kaikki hankkimamme mahtuisi? Ja emme edes muista, mitä meillä on. Äsken löysin kaapista uudet harmaat housut. En muistanut niitä ostaneeni.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s