Skarppaa diemiin!

Niinhän sitä sanotaan, ja siitä sisustustauluja tehdään: carpe diem, tartu hetkeen. Mutta käsi sydämellä, tuleeko tartuttua tilaisuuteen? Itse ainakin mennä pökötän mielelläni oman ennakkosuunnitelmani mukaan, enkä heppoisesti tee muutoksia meininkeihin.

Nyt tein poikkeuksen ja skarppasin diemiin. Olin viemässä appivanhempiani takaisin kaupunkiin, vihdoinkin. Pari viikkoa viettivät kanssamme, alkoi jo tuntua tunneskaalassa.

Helposti eivät lähteneet: piti lähteä jo maanantaina, mutta tuli paha olo, piti lähteä tiistaina, mutta tuli ripuli. En jäänyt kyselemään, miltä keskiviikkona tuntuu. Sanoin että nyt minä ainakin lähden. Jo lähti nauris maasta.

Tarkoitus oli vain kipata vanhukset kaupunkiin ja palata samoin tein mökille. Mutta tulikin yllätävä tarjous. Kaksi ystävätärtä olivat myös kaupungissa ja rantaravintolassa saaristolaisbuffee. Vesivahingon takia en voinut omassa kotona yöpyä, mutta toinen ystävättäristä asuu aivan rantaravintolan naapurissa, ja hän tarjosi yösijan luotaan.

Olipa kerrassaan hauska ilta! Rantaravintola oli lähes tyhjä. Vain pari pöytää oli varattuina. Ihan kuin ravintola olisi varattu meille yksityiskäyttöön. Varsinainen secret hideaway. Aurinko kimalteli merellä, lasit olivat täysiä. Tuntui kuin iloinen ilta ystävien seurassa olisi ollut elämän minulle järjestämä palkkio parin viikon uurastuksesta yksityisellä vanhustenhoitoalalla 24/7h.

Kyllä kannatti tarttua tilaisuuteen! Pitäisi useammin uskoa vanhoja viisauksia, joku järki niissä on. Elämä heittää eteen asioita, vähän kuin syöttejä. Kunpa vain uskaltaisimme tarttua niihin useammin. Unohtaa omat ennakkosuunnitelmat. Olla rohkeampia.

Paluumatkalla poikkesin lempikaupassani K-raudassa. Tämä ei ole mainos. Minulle ei kukaan mitään maksa, harmi. En ymmärrä, mistä ne bloggareiden rovot ropisevat, minulle ei ainakaan kukaan ole mitään taloudellista hyötyä tarjonnut. Mutta asiaan, eli lempikauppani K-rauta. Sieltä saa hyvää, ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Lisäksi tuotteet ovat hyvälaatuisia, kunnon tavaraa.

Tällä kertaa ostin veistotaltan ja kuminuijan. Meinaan veistää puupään. Ostin myös mustaa väripigmenttiä. Keksin että voin käyttää viime kesänä ostamani maalin toisaalla, kun lisään siihen mustaa pigmenttiä. Ei mene maalinloppu hukkaan, eikä näin ollen synny turhaa jätettä.

Käväisin myös puutarhaosastolla ja kas; siellä oli tyrnipuun taimia myytävänä. Minulla on ollut mielessäni istuttaa tyrniä, mutta en ole onnistunut niitä näkemään. Muuta kuin naapurin pihalla. Menestyvät täällä päin hyvin. Naapurin tyrnit ovat jo usemman vuosikymmenen vanhoja ja näyttävät ihan oliivipuilta. Tyrni on sellainen kotimainen versio oliivipuusta. Niistä kasvaa parhaimmillaan parimetrisiä, käkkärävartisia ja lehdet ovat suipot, niin kuin oliivipuissa. Niitä pitää ostaa aina poika- ja tyttöpuita. Muuten ei tule marjoja. Ostin yhden pojan ja kaksi tyttöä. Nyt ne on jo kaivettu maahan, istutettu tontin aurinkoisimmalle paikalle.

Kyllä on nyt eletty lattariviisauden mukaan ja skarpattu diemiin, tosi on!

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s