Kesäkommuuni

Joskus parikymppisenä muistan miettineeni, että kommuuniasuminen voisi olla kivaa.  Kauppaopistossa kadehdin luokkakavereita, jotka jakoivat kämpän. Heillä tuntui olevan aina jotakin kivaa kehitteillä, mistä yksinasuva jäi paitsi.

Uskoisin että yhteisöllinen asuminen sopii samassa elämäntilanteessa oleville, he hyötyvät siitä eniten. Mutta jos yhteen laitetaan kovin erilaisia ja eri elämänvaiheessa eläviä, sopua ja kaikkia miellyttävää arkea on vaikeampi ylläpitää. Ainakin se vaatii sääntöjä ja järjestelyjä, sopimuksia ja jokaiselle omaa, yksityistä reviiriä.

Tästä on nyt taas kantapääkokemusta parilta viikolta kesämökiltä. Iäkkäät appivanhemmat ovat olleet vieraanamme. Teini herää siinä vaiheessa, kun me muut olemme lounaalla. Itse olisin puolestani mieluusti syönyt lounaani jo paria tuntia aiemmin, koska herään aikaisin, ja syön herättyäni varsin keveästi. Viimeistään puolilta päivin haluaisin lounaan.

Vanhukset syövät tuhdin aamiaisen munakkaineen ja silleineen yhdeksän maissa ja heidän ideaali lounasaika olisi yhden-kahden välillä. Ja teini: hän herää yhdeltä ja syö lounaansa noin kello 16. Minä taas mielelläni olisin nukkumassa jo kello 22, mutta siihen aikaan teini lähtee lenkille ja alkaa lämmittämään saunaa.

Helpointa on luovuttaa, ja antaa kaikkien elää omaa rytmiään. Niinpä meillä on 24 h/vrk keittiö. Koko ajan on jollakin lounas/aamupala/päivällinen/iltapala. Päivän paras hetki on aamulla klo 6-9. Silloin kukaan muu ei ole hereillä. Keitän kahvit, haen Hesarin, käyn uimassa jääkylmässä meressä. Menen takaisin sänkyyn lukemaan lehteä ja juomaan kahvia, ihan rauhassa, ihanan viileässä ja hiljaisessa mökissä. Kissa tulee viereen kehräämään. Taivaalliset kolme tuntia.

Päivisin olen ulkoistanut itseni mökistä, ihan konkreettisesti. Onneksi säät ovat suosineet ulkona oloa. Anopilla on sydämen vajaatoimintaa ja häntä paleltaa koko ajan. Niinpä ilmalämpöpumppu on asennettu lämmittämään mökki 30 asteiseksi. Minulla taas on keski-ikäisen naisen kaipuu viileään ja ihannesisälämpötila noin 18 astetta. En voi oleskella kolmekymmentäasteisessa mökissä. Saan lämpöhalvauksen.

Mökin sisätilan helvetillisyyttä lisää televisio, joka pauhaa täysillä urheiluselostuksia. Appivanhemmilla on huono kuulo, televisio pitää olla täysillä, ja he rakastavat katsoa urheiluohjelmia. Parastaikaa tulee Keihäskarnevaalit. Minä taas inhoan urheiluohjelmia!  Viimeksi katsoin urheilua silloin kun Matti Nykänen hyppäsi ja Tiina Lillak heitti keihästä.

Mies kyllä tykkää katsoa urheilua, mutta hänkään ei voi olla sisällä, kun siellä on niin kuuma. Hän katsoo samaa keihäskisaa keinutuolissa pihalla läppäriltä.

Televisiomelu ei haittaa teiniä. Hän sotii mökin toisessa päässä kuulokkeet päässä omassa virtuaalitodellisuudessaan. Hän ei tiedä mökkikommuunitodellisuuden haasteista mitään. Ellei sitten herää kesken unien siihen, kun mummi komentaa ukkia apuun vessapuuhiin. Varsinainen komisaario pepponen.

Mummi ei jaksa mennä vessaan asti. Niinpä vessatuoli on laitettu siihen, missä minulla oli alkukesästä oma kesäparatiisini: tuulensuojainen nurkkaus terassilla, rottinkituoli ja pikkupöytä. Siinä on nyt mummin vessa. Rottinkituoli ja kesäparatiisini on saanut väistyä yhteisöasumisen realiteettien myötä.

Viime torstaina Hesarin torstailiitteessä joku sosiologi hehkutti laajennetun perhekäsityksen ja yhteisöasumisen puolesta. Enpä tiedä. Minun yhteisöllisyyskiintiö on kaksi viikkoa kesässä.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s