Me ollaan kaikki stereotypioita

Voivoi aasi parkaa, kaikki pitävät sitä tyhmänä, vaikka oikeasti se on vain arka. Voivoi pöllö parkaa, kaikki pitävät sitä viisaana, vaikka se on vain lintu, jolla on kasvot. Voivoi keski-ikäistä naisparkaa, jota kaikki pitävät hössöttävänä, vaihdevuosissa kituvana ja zeitgeistista ymmärtämättömänä. Voivoi lapsi parkaa, sehän on vain…no, lapsi, ei se ymmärrä.

Suomalainen on juoppo, ruotsalainen kepeä. Englantilaisella on sentään vaihtoehtoja: hän voi olla joko punaniskajalkapallohuligaani tai sitten arrogantti oxfordtyyppi. Amerikkalaisella ei ole vaihtoehtoja, hän on kovaääninen, itsetietoinen, extrovertti, hölöttäjä. Japanilainen on hiljainen laumassakulkija, kiinalaiset eivät osaa käyttäytyä, venäläiset eivät välitä muista, saksalaiset vievät maidot maitolaiturilta ja tekevät eväsleivät hotellin aamiaispöydästä ja tykkäävät olla alasti.

Saamelainen on vielä enemmän humalassa kuin kantasuomalainen. Muut eivät tykkää meistä, tai eivät ainakaan arvosta. Teini-ikäiset pojat ovat aina pahanteossa. Teini-ikäiset tytöt kiljuvat liikaa ja käyttävät liian seksikkäitä vaatteita.  Kissanpennut ovat söpöjä. Naapuri on äänekäs. Suomalainen kesä on kylmä. Muualla on mukavampaa. Anoppi ei tule toimeen miniän kanssa ja on tunkeileva. Mummo on mukava. Poliitikko on vieraantunut todellisesta elämästä.

Intiaani osaa sanoa vain ”ugh”, suomalainen ”häh”. Savolaiset ovat kieroja, hämäläiset hitaita, pohjalaiset haluavat aina isomman kuin naapurilla.

Stereotypioita ollaan kaikki. Mitä väliä?

En ymmärrä, miksi stereotypioista loukkaannutaan? Eiväthän ne ole totuus, ainakaan koko totuus. Ne ovat mielikuvia. Mielikuvia on aina olemassa. Niitä voidaan luoda mainonnalla, viihteellä, propagandalla ja medialla. Mutta niitä syntyy myös ilman tietentahtoista mielikuvanmuokkausta. Ihmiset synnyttävät mielikuvia omilla teoillaan ja tekemättä jättämisillään. Kun satatuhatta suomalaista matkustaa Kanariansaarille, syntyy siellä mielikuva siitä, minkälainen on suomalainen.

Tämä blogi luo tahtomattani mielikuvaa siitä, minkälainen ihminen minä olen. Saatan olla mielikuvan mukainen tai sitten en, tai osittain.

Mitäpä ja mitenkä teetkin, sinusta syntyy mielikuva työtovereillesi, perheenjäsenillesi, ystävillesi, lähikaupan myyjälle. Tuolta se taas tulee, tuo joka ei koskaan hymyile ja ei sano päivää.

Mutta silti, mitä sillä on väliä? Mitä väliä on stereotypioilla ja mielikuvilla? Miksi niiden olemassaolo loukkaa meitä? Siksikö että ne ovat osittain totta, ja sen tajuaminen sattuu? Kalikka kalahtaa. Vai siksikö että okei, suomalaiset ovat sellaisia, mutta juuri minä en ole, enkä halua että suomalaisuuteni takia minut luokitellaan sellaiseksi. Arroganttia.

Ehkä en vain ymmärrä, koska olen zeitgeistia ymmärtämätön keski-ikäinen nainen. Stereotyyppi itsestäni.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s