Myrskypäivä

Huonosti nukuttu yö. Tuuli kolisteli nurkissa, savupiipun hormissa, kissa ramppaili edestakas sisäänulos. Myrsky jatkuu, taivas on harmaa, mutta ei haittaa: harmaa on lempivärini!

Varastosta löytyi vielä viimekesäistä harmaata maalia pieni purkki. Maalasin sillä vanhan pikkupöydän. Onneksi tein sen eilen aamulla, koska tänään maalaushommat eivät olisi onnistuneet.

Vietän myrkyistä aamupäivää sohvalla. Luen; Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, katson sarjoja Yle Areenalta; Näytön paikka. Mökillä luonto asettaa rajat tekemiselle. Huonoilmasäällä kaikki pysähtyy. Pakko lopettaa touhuaminen, pysähtyä odottamaan säätyypin vaihtumista. Luonnon keskellä eletään luonnon rytmissä. Hengähdyspäivä.

Jos sää suo, huomenna kaivan perustuskivet maahan puutarhavajalle. Tilasin sellaisen netistä. Mies ei usko, että osaamme sen pystyttää itse ja omin voimin, mutta minä olen vielä toiveikas. Ainakin sitä täytyy kokeilla. Varasto muodostuu elementeistä, jotka ruuvataan kiinni toisiinsa. Siis vähän niin kuin iso legotalo.

Eilisen päivän yritimme koota casablancaa kattoon. Senkin tilasin netistä. Tuli jo kesäkuun alussa Saksasta. Ohjeet oli saksaksi ja englanniksi. Itse häkkyrän olisi vielä osannut koota, mutta sähkökytkökset olivat sangen monimutkaiset. Kaukosäädin lisäsi haastetta.

Lopulta oli pakko luovuttaa. Pakattiin vekotin takaisin laatikkoon ja soitettiin paikalliselle sähkömiehelle. Tulee sitten kun ehtii sen laittamaan paikoilleen.

Netistä on kyllä helppo tilata asioita, mutta loppu voi olla oletettua vaikeampaa. Ehkäpä en enää tilaile mitään tänä kesänä. Että saadaan nämä tähän asti tilatut kootuksi ja kasaan tämän kesän aikana.

Reidar Sädestöniemi -kimono sentään tuli käyttövalmiina. Kissakin siitä tykkää. Jos unohdan sängynpäälle, kissa menee oitis päälle köllöttämään. Ja kissa on kyllä vaativa. Valitsee aina parhaimman paikan.

Toissa iltana kissa toi sisälle hiiren suussaan. Siis elävän. Alkoi armoton taistelu elämästä ja kuolemasta makuusopen nurkassa juuri kun minä olin käynyt yöpuulle ja rauhoittunut lukemaan kirjaa. Lopulta hiiri onnistui pakenemaan kissaa ja piiloutui sohvan alle jemmattuun mattokääröön. Mies kantoi maton, jonka sisällä vikisi, pihalle. Hiiri pääsi pakoon. Kissa suuttui meille. Mutta elämä mökissä hiljeni yhdeksi yöksi jälleen. La dolce vita.

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s