Täysikuuturinat

Jo useampana aamuna olen herännyt ihailemaan miehen yöllä ottamia kuvia kuusta. Mies on katsonut jalkapallokisoja ja siinä ohessa ihaillut kasvavaa kuuta. Joskus kolmen aikaan yöllä kuu on vastapäisen pienen saaren yllä. Minä tietenkin nukun sikeästi. Pyysin että herättäisi minutkin kuuta ihailemaan, mutta ei ole hannonut.

Viime yönä sitten heräsin ihan oma-aloitteisesti kello kaksi yöllä. Outoa oli se että heräsin kahvintuoksuun. Vaikka ei täällä kukaan kahvia keittänyt. Tuoksu oli vain unta. Tai tervehdys edesmenneeltä äidiltä. Tänään on nimittäin hänen syntymäpäivänsä, täyttäisi 87 vuotta. Äiti oli kova juomaan kahvia. Ja heräsi aamulla aina ensimmäisenä, usein jopa neljän aikaan keittämään kahvit ja nauttimaan aamun hiljaisuudesta. Kahvin kanssa äiti söi itseleipomansa jäisen pullan. Jäinen pulla ja kuuma kahvi oli kuulemma hyvä yhdistelmä. Kerran kokeilin, mutta en saanut ihan samoja fiboja yhdistelmästä. Ehkä en ole vielä kehityksen siinä vaiheessa.

Mutta siis; nähtävästi äiti herätti kahvintuoksulla ihailemaan täysikuuta. Kylläpä olikin komea. Ja käkikin kukkui jossain kaukana, meri oli peilityyni. Otin kuvan, tietenkin. Nykyihminenhän ei voi enää nauttia mistään ottamatta siitä kuvan.

Olen aina pitänyt erityisesti täysikuusta, kukapa ei. Nuorempana merkkasin kalenteriin täysikuut ja vietimme mökillä täysikuuturinoita. Se tarkoitti sitä että valvottiin, juteltiin ja juotiin valkoviiniä. Ihailtiin kuuta. Nyt ei olla vietetty täysikuuturinota moneen vuoteen ehkä jopa vuosikymmeneen. Luulen että ne taisi loppua pojan syntymään. Mutta ehkäpä tässä voisi turinat ottaa taas käyttöön. Ennen seuraavaa täysikuuta ehtivät jo jalkapallokisatkin loppua, sitten mieskin joutaa kanssani turisemaan.

Eilen olimme yhdessä ruokaostoksilla paikallisessa Salessa. Vitsailin että tämäkö on nyt tänä kesänä sitä meidän yhteistä parisuhdeaikaa, kun käydään ruokakaupassa. Appivanhemmat ovat olleet kesävieraina luonamme nyt viikon verran ja kyllähän se vaikuttaa paljon tekemiseen ja olemiseen. Heidän ehdoillaan mennään. Iltaisin on pelattu Canastaa. On ollut mukava nähdä anopin ilmeen kirkastuvan, kun kortti kulkee. Hänellä on hauska tapa elävöittää peliä oudoilla vanhoilla savolaisilla sutkautuksilla, tyyliin ”Lisää tulee kun pyllistää” tai ”Kuningas ja rouva kuksimaan ei jouda”. 

Aloitan Hesarin lukemisen aina kulttuurisivuista. Pari päivää sitten siinä oli juttu nuoresta muotisuunnittelijasta, joka oli ottanut Reidar Särestöniemen taulut kankaidensa aiheiksi. Googlasin heti merkin (Hálo) ja tilasin itselleni Reidar-kimonon. Se tuli jo eilen postissa ja on ihana! Nyt liihoittelen kimono päällä jaloissani aiemmin keväällä ostamani kultaballeriinat. Salen myyjät kehuivat, sanoivat että onpas se rouva nyt tyylikäs kultakengissä ja kimonossa. Sanoin että joo, vain tiara puuttuu päästä. Täytyyhän sitä pukeutua viehättävästi, kun viettää parisuhdeaikaa Salessa!

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s