Yhdessä eteenpäin

Vaikka edellisessä viestissä mäkätin suorituskeskeisyydestä, ei siinä toki koko totuus ole: suorittamisesta voi päästä irti, jos ymmärtää alkaa tehdä asioita, joista pitää.

Itse olen itselleni ostanut kahvikupin, jossa lukee: ”Do more of what makes your happy”. Vaikka sitä joka aamu tuijotan, ei meinaa mennä jakeluun. Lopulta se kuitenkin menee, viimeistään siinä vaiheessa, kun malja täyttyy.

Kulminaatiopiste osui juhannusaamuun. Ajattelin, että minäpä en lähde lenkille kuten normaalisti, minäpä en tee aamiaista muille (mies lupasi sen loihtia), minäpä juon omassa sängyssä ihan rauhassa kupin kahvia ja siivun pullaa, sitten otan pyörän alle ja retkeilen kyläkauppaan. Sieltä ostin siiderin.

Mielessäni oli paikallinen ukko: monta vuotta meidän perheen vitsinä on ollut eräs paikallinen ukko, joka istuu pussikaljalla kannon nokassa pöpelikössä tien vieressä. Ukko luulee ettei häntä näe, vaikka hyvin on näkyvissä. Luulee juovansa kaljaa rauhassa ja katselevansa näkymättömyydessä ohi ajavia. Joskus lauantaisin kaupan jälkeen ajamme ihan huviksemme ukkopaikan ohi  pelkästään hänet bongataksemme.

Nyt tuli metsäukko mieleen, ja ajattelin tehdä samat. Ostin siis sidukan, pyöräilin pöpelikköön, istahdin alas ja nautin elämästäni viisitoista minuuttia. Ai että teki hyvää! Elämäni muuttui! Juhannukseni suunta muuttui! Do more of what makes your happy. Se voi tarkoittaa pieniä asioita. Mutta riittäviä tekemään päivästä hyvän.

Kun rämmin mummopyörinäni kanssa metsästä ihmisten ilmoille, ohi ajeli real kuntopyöräilijä. Hän katsoi hieman hämmentyneenä minua. Totesin: ”Maastopyöräily on muotia”. Ja jatkoin matkaani.

Palasin mökille ja aloimme appiukon kanssa puuhata pihalla. Teimme yrttimaan ja rakensimme kiveyksen kukkapenkille.

Oli mukava puuhastella puutarhassa apen kanssa. Hän on koulutukseltaan biologi, joten asiantunteva neuvonantaja oli käytettävissä. Oli mukava voida kysyä puutarha-asioista ja appi nautti voidessaan neuvoa.

Voi olla, että minusta – round-up-kädestä – vielä puutarhuri kehkeytyy. Ainakin minulla on suunnitelmia, ja ensi kertaa tajuan, että kasvit eivät halua kasvaa siellä, missä minä ne haluaisin laittaa: minun pitää ottaa huomioon, missä kasvi haluaa olla ja elää! Kasvi on kaiken lähtökohta, en minä.

Canastaakin pelattiin pitkästä aikaa. Se on kiva peli, joskin pitkä. Yksi matsi kestää hyvinkin pari tuntia. Kaikki on kiinni onnesta, mutta myös se, miten osaa pelata yhteen parin kanssa, vaikuttaa.

Lopulta kokkokin poltettiin, tosin vasta juhannuspäivänä, kun myrsky oli tyyntynyt. Ja ilman painepesuria se ei olisi onnistunut, olisi palanut ainakin lähipuut jos ei mökkikin. Mutta painepesurilla pidettiin tuli aisoissa.

Naapurit kutsuttiin kokolle. Sekin oli hyvä ratkaisu. Mieltä oli jo painanut ettemme olleet heitä vielä kutsuneet kylilemään, vaikka kesä on jo tässä vaiheessa. Mutta nyt oli aika ja tilaisuus.

Tässä vaiheessa juhannusta ja kesää pipo on ihanan löysä! Löysäpipokesää kaikille! Menkää metsään, jos ahdistaa. Vartti riittää, ja evääksi tölkki sidukkaa.

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s