Ikigai

Ikigai on japania ja tarkoittaa olemisen syytä.

Eräällä paikkakunnalla Japanissa on poikkeuksellisen paljon yli satavuotiaita. Asiaa ryhdyttiin tutkimaan ja selvisi että ruokavalion ohella yksi syy oli ikigai. Vanhuksia arvostettiin, he olivat aktiivinen osaa yhteisöä. Oli itsestään selvää että jokaisella, myös vanhuksella, oli aamulla herätessään ikigai, syy olla olemassa, syy herätä.

On niin paljon ihmisiä joilta puuttuu ikigai. Joilta se on otettu pois.

Luulen että meillä jokaisella on ikigai, kun synnymme: se on saada hymy äidin ja isän kasvoille. Vauva saa siitä voimaa ja kehittyy, kun näkee vanhempiensa hyväksyvät kasvot. Se on vastasyntyneen ikigai.

Meille muille ikigai onkin sitten huomattavasti vaikeampi juttu.

Voin hyvin kuvitella että ihmiseltä pakolaisleirillä, tai Suomeen tulleelta, täältä turvapaikan saaneelta, mutta yhteiskuntaan niin vaikeasti mukaan pääsevältä, puuttuu ikigai.

Voin hyvin kuvitella, miten nuorelta ilman opiskelupaikkaa puuttuu ikigai.

Miten vastavalmistuneelta ilman koulutuksen mukaista työpaikkaa puuttuu ikigai.

Ulossaneeratulta puuttuu ikigai.

Konkurssin tehneeltä puuttuu ikigai.

Eläkkeelle jääneeltä puuttuu ikigai.

Miten jokaiselta vuoteeseen sairauden takia jätetyltä puuttuu ikigai.

Japanissa kansalaisten ikigai on otettu yhdeksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi.

Ehkä meidänkin pitäisi.

On sääli, että mieltä, sen merkitystä ja vaikutusta ei länsimaissa arvosteta eikä ymmärretä.

Olemme arvokkaita kansalaisia vain taloudellisessa merkityksessä: kuluttajina, veronmaksajina ja bruttokansantuotteen kasvattajan rooleissa sekä uusien veronmaksajien siittäjinä. Valtio ei ole meitä varten, me olemme ja elämme valtiota varten. Jos jossakin kohtaa tökkii, mene lääkäriin, siihen on olemassa lääke, jota voi ottaa. Pian olet taas terve ja voit taas kuluttaa, tehdä työtä ja kasvattaa uusia veronmaksajia, olla hyvä kansalainen. Palkkioksi siitä saat valita, missä jonotat lääkärille.

Se on länsimaisen ihmisen ikigai.

Ei ihme että idän ihmeet kiinnostavat. Jos jossakin on tarjolla jotakin muuta kuin ikuisen suorittajan/kulutusorjan rooli, voi olla että ruoho rupeaa vihertämään entistä kauempana.

Olisi aika ottaa huomioon ihmisen mieli.

Kun aamulla heräät, onko sinulla ikigai? Se ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, sen ei tarvitse olla ”tuottavaa”, järkevää, muiden silmissä arvostettavaa. Se voi olla lapsenlapset, puutarha, kalastus, tietty määrä askelia askelmittariin, se voi tehdä sinusta satavuotiaan.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s