Vesivahinko

Loppukevät ja alkukesä ovat olleet varsin vauhdikasta aikaa. Palloja on ollut yhtäaikaa ilmassa liian paljon ja usein. Erilaisia itse ja muiden aiheuttamia elämän haastetehtäviä on riittänyt. Eikä loppua ole näköpiirissä.

Mukana tapahtumavyöryssä on onneksi myös kivoja, iloisia ja ikimuistoisia asioita. Silti, mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tykkää tavallisesta tapahtumaköyhästä arkielämästä. Sitä on ollut liian vähän viimeiseen puoleentoista kuukauteen.

Pieni kertaus: Toukokuu alkoi pojan konfirmaatiolla, jonka kohdehenkilö itse otti peilityynesti, mutta äiti-ihmiselle se oli tunteikas päivä. Lasta ei enää ole, on nuori. Yksi elämänvaihe lopullisesti eletty. Juhla oli onnistunut ja kaunis. Dramatiikkaa päivään toi keskellä yötä puhelimeen tupsahtanut itsemurha-aikomusviesti lähisukulaiselta. Onneksi se osottautui vain humalaisen ja sekavan mielen aikaansaannokseksi.

Äitienpäivän vietin jälleen tunnetiloissa, koska olin yksin. Poika ja mies olivat keskenään matkoilla, näin oli sovittu jo talvella, eikä se silloin tuntunut yhtään pahalta. Jonkun täytyy jäädä kissavahdiksi ja minulle se sopi mainiosti, en ole niin kova matkustamaan. Silti äitienpäivä yksin jotenkin korosti konfirmaatiosta alkanutta tunnepaatosta.

Tässä välissä anoppi oli saanut aivoverenkiertohäiriön ja joutunut sairaalaan.

Seuraavaksi mies lähti perinteiselle keväiselle kaverireissulle ja minä jäin viikonlopuksi pojan kanssa kotiin. Siitäkään viikonlopusta ei selvitty ilman dramatiikkaa.

Oli erittäin kuuma, suorastaan helle. Päätimme lähteä yhdessä uimarannalle. Siellä pikkutyttö itki rantapalloaan, joka oli karannut ulottumattomiin. Tytön äiti ei piitannut tippaakaan, ei edes yrittänyt auttaa tai lohduttaa tyttöä. Kysyin pojalta, joka on erittäin hyvä uimaan ja harrastanut uintia vuosia, voisiko hän hakea tytön rantapallon. Poika sanoi että toki, ja säntäsi pelastustehtäviin. Pahaksi onneksi tuuli tarttui palloon ja vei sitä koko ajan kauemmaksi. Yritin huutaa pojalle, että anna olla. Vesi oli vielä kylmää. Minua alkoi pelottaa tilanne, poika ja pallo olivat jo kaukana rannasta. Huomasin kaksi miestä vesiskoottereilla rannassa vähän etäänpänä. Juoksin sinne, selitin tilanteen. Poika oli saanut pallon kiinni. Kiltti vesiskootterimies haki pojan ja pallon takaisin rantaan. Olin kovasti järkyttynyt koko tilanteesta, ja siitä että olin laittanut oman pojan vaaraan mokoman pallon takia. Huh, siitä selvittiin säikähdyksellä, Luojan kiitos!

Tällä välin anoppi oli päässyt takaisin kotiin. Kävimme noutamassa hänelle pyörätuolin ja tilasimme Tenalta laatikollisen vaippoja.

Välistä puuttuvat omat allergiakohtaukset, joita on ollut pitkin ajanjaksoa. Kaksi viiden päivän kortisonikuuria ja lääkärikäynti, josta ei ollut merkittävää apua. Ja oikean käden rasitusvamma, tenniskyynärpää, jonka sain liiasta rehkimisestä pihatöiden parissa. Piti saada mökin ympäristö kuntoon ennen miehen 60-vuotisjuhlia, jotka osuivat kesäkuun alkuun.

Kevättalvella, kun mietimme juhlapäivän viettoa, mieheni sanoi haluavansa viettää syntymäpäiväänsä pienellä porukalla mökillä. Kutsua joitakin tärkeitä henkilöitä elämän varrelta, ja istua iltaa heidän kanssaan. Lupauduin pitopalveluksi.

Rupesi hieman arveluttamaan, kun päivämäärä läheni. Tulikohan luvattua liikoja? Joskus asiat tuntuvat kaukaa katsottuna helpommilta kuin mitä sitten todellisuudessa ovatkaan.

Metsästin ympäri kaupunkia valkoisia juhlakatoksia, jotka voisimme virittää terassille ja laittaa siihen alle pitkän pöydän, jonka ääreen kaikki mahtuisivat. Pulttasimme katoksen kiinni terassin lautoihin. Juhlapäivän aamuna heräsimme ryminään. Tuulen suunta on muuttunut ja etelätuuli heitti katokset mökin katolle. Ehdimme juuri ja juuri purkaa viritelmän ennen vieraiden saapumista.

Muuten meni hyvin. Ruokakin onnistui, hauskaa oli. Päivänsankari oli ikionnellinen. Hyvin onnistui myös lahja, tai oikeastaan kaksi lahjaa. Tilasin miehelle Englannista bourgundinvärisen silkkisen ”ukkopyjaman”. Lisäksi ostin kaksi Adirondack-tuolia, pojalle ja miehelle kummallekin omansa. Käsinojiin tuli laatat, joissa vuosiluku ja heidän nimensä ja iät, toinen 15, toinen 60. Molemmilla kun on merkkivuosi meneillään. Jälkeen päin tajusin että olisin voinut tilata myös kolmannen tuolin appiukolle, hän täytti tänä vuonna 85.

Mutta sitten. Juuri kun ajattelin että kaikki suuret tunteet ja tapahtumat ovat tällä erää takana, voi keskittyä arkeen, tavanomaisuuden helppouteen, huomasin huokaisseeni liian aikaisin.

Mies ja poika lähtivät kaupunkiin. Minä jäin kissan kanssa mökille, kissaa on vaikea siirtää paikasta toiseen, sille tulee autossa paha olo. Sen kannattaa olla mökillä koko kesä. Siispä perhe jakaantui jälleen kerran kahtia.

Kaupunkiin menijöitä odottikin yllätys. Vesivahinko. Yläkerran pesukoneen poistoputki oli irronnut, ties milloin, vesi lorotellut meidän eteiseen ja keittiöön. Nyt siellä ovat käyneet vahinkotarkastajat, purku-ja kuivaustyöt alkanevat pian. Projekti kestää kuulemma pitkään, ainakin elokuun puoliväliin. Katto ja yksi seinä pitää purkaa, vähintään. Lopullisen työmäärän näkee sitten kun kaikki kohdat on auki.

Sillä lailla.

Nyt sitä jotenkin vain toivoisi, että ei tapahtuisi yhtään mitään, ei hyvää, ei pahaa. No nothing. Jospa kaikki pallot olisivat nyt maassa, eikä yhtään niistä tarvitsisi pystyä pitämään ylhäällä.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s