Kesäkekkerit

Kammoan sosiaalisia tilanteita, joissa pitää pakkoseurustella ventovieraiden kanssa. Höpöttää niitä näitä. Olla olevinaan kiinnostunut siitä, mistä vieruskaveri tykkää puhua, vaikka sitten formulasta, vaikka itse vähät välittää.

Mutta kuulkaa, olen tainnut parantua tästä vaivasta. Ja itse asiassa taidan olla jopa aika hyvä tämänkaltaisessa sosiaalisessa pakkopullassa. Juttua tulee kuin Ostostv:n juontajalta.

Ihmeparantuminen tapahtui pari päivää sitten. Mies oli saanut avec-kutsun kesäjuhliin, jotka olivat ihan hoodeilla, kauniissa paikassa lähisaaressa. Koska tapahtuma oli niin omilla nurkilla, olimme reteästi ilmoittautuneet mukaan. Olin mielessäni visioinut tilaisuuden kepeäksi kesäkokkareiksi, missä napsitaan buffetpöydästä sormiruokaa ja tarjoilijat kiertävät täysien tarjottimien kanssa puutarhassa. Paikalta voisi poistua vaihvihkaa syötyään ja juotuaan massun täydeksi.

No ei se niin mennyt. Tietenkään. Ensin oli esitelmä. Onneksi mielenkiintoinen. Tulevaisuustutkija kertoi, mihin maailma on menossa. Ja sen jälkeen oli dinneri. Piti siis istua paikoillaan pöydän ääressä, tutustua ja seurustella ventovieraiden kanssa. Murinaa. Ei ole minun pala kakkua. Mutta otin ”kakunpalan” ja päätin selviytyä tilanteesta kunnialla.

Ja siitähän tulikin ihan hauska ilta. Vasemmalla istui joku mölö tuppisuu, joka ei edes esittäytynyt paikalle istuessaan, joten päätin jättää ukon oman onnensa nojaan. Mutta oikealla puolella istui viehättävä vanhempi pariskunta, ja pöydän toisella puolella nuoripari, jonka rouva oli viimeisillään. Heidän kanssaan kehkeytyi mielenkiintoiset keskustelut kaikesta mahdollisesta: vanhusten kotihoidosta, liito-oravista, Helsingin kaupungin liikennesuunnittelusta, mökkirempasta. Ruoka oli hyvää ja tarjoilijat täyttivät laseja tiiviiseen tahtiin.

Ilta oli oikein onnistunut. Jotenkin minusta tuntuu nyt että olen tämän kokemuksen myötä ”parantunut” sosiaalisesta rajoittuneisuudestani. Ei ne muut ole sen kummempia. Samanlaisia asioita miettivät kuin itsekin. Rohkeasti vain suu auki ja keskustelemaan.

On se ihmeellistä: ihminen kehittyy keski-iässäkin.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s