Viihdekäyttöä

Nykylapselle viihdettä on tarjolla aina. Sen kun avaa läppärin tai puhelimen, siellä sitä on tuutin täydeltä. Pätee tietenkin myös meihin aikuisiin. Viihteen määrää elämässä ei rajoiteta yhteiskunnan taholta.

Toisin oli 70-lvulla. Viihdettä annosteltiin Kekkosslovakiassa kansalaisille kuin nykyään Subutexia narkkarille. Ei se silloin tuntunut köppäseltä, mutta jos nyt kuvailee omaa lapsuuttaan nykynuorille, näyttäytyy 70-luku varsin epäviihteellisenä aikakautena.

Tietokoneita tai dvd:tä ei oltu vielä keksitty, ei ollut edes videoita tai VHSsää, joku Netflix olisi ihan dadaa, jos joku sellaista olisi silloin visioinut. Televisiossa oli kaksi kanavaa. MTV:llä ei ollut omaa kanavapaikkaa, sen ohjelmat tulivat YLE1:n lomassa.

Pikku Kakkonen aloitti 1977 ja minä olin jo 10-vuotias, mutta muistan silti katselleeni sitä, koska lastenohjelmakiintiössäni oli iso vaje, ja viihdettä olin saanut kymmeneen ikävuoteen mennessä nauttia ehkä saman verran kuin nykylapsi viikossa. Vieläkin osaan rallatella Pikku-Kakkosen postin tai Iltasadun tunnarin.

Tarzan-elokuvia oli kiva katsella. Äiti hoki vähän väliä: Ei tuo ole totta, tuo on vain elokuvaa. Olisi kyllä mielenkiintoista katsoa vanhat Tarzanit uudelleen. Ei niitä taideta näyttää, ovat liian rasistisia nykymakuun. Siinä sitä oli kulttuurista omimista vaikka muille vuosikymmenille jakaa.

Tulee mieleen se inkkarikohu, mikä oli vähän aikaa sitten jostakin lastenohjelmasta, jossa oli intiaanihahmo. Vanhoissa Tarzaneissa tummaihoisilla (siihen aikaan heitä sanottiin ihan yleisesti ja avoimesti neekereiksi eikä se tuntunut rasistiselta) ei ollut minkäänlasita ihmisarvoa. Niitä tippui kalliopoluilta alas rotkoon ja krokotiilit söi, ja taas äiti sanoi, ”Ei tuo ole totta, tuo on elokuvaa”.

Siihen aikaan ei ollut tummaihoisia tällä päin. Pelkkää kantaväestöä. Eikä silloin matkustettu ulkomailla niin kuin nykyään. Meidän luokalta vain Taina oli käynyt Kanarialla. Mutta sen isä olikin poliisi ja ampumahiihtäjä. Näin tummaihoisen ihmisen ensi kertaa elämässäni 70-luvun lopulla, kun isälle tuli liikevieraita Afrikasta. Asetuimme hyvissä ajoin naapurin Marjon kanssa nurkan taakse asemiin, että varmasti näemme miehen. Nokkimisjärjestys oli minulle tärkeä: minun kuului nähdä tummaihoinen ensin, koska mies oli isän vieras. Sen jälkeen kun minä olin nähnyt, Marjo sai katsoa. OMG. Jo oli touhua!

Takaisin viihdebusinekseen. Radiossa ei ollut kaupallisia kanavia. Sieltä tuli pääasiassa klassista, hartauksia ja politiikkaa. Politiikkaa oli paljon 70-luvulla. Pelättiin ydinsotaa. Puhelinlangat sentään lauloivat lauantaisin. Perjantai-iltapäivällä tuli vihdoin Rock-Radio, josta pystyi nauhoittamaan c-kasetille musiikkia, paitsi että juontaja kiusallaan puhui musiikin päälle.

Television lastenohjelma Niksulan mukaan annoin nimen omalle leikkimökille. Kössi-kenguru seikkaili ja jotain itä-eurooppalaisia piirrettyjä ja muovailuvaha-animaatioita näytettiin, Kylli-täti piirsi kotitakissaan, ja Kasper-käsinukke oli myös, mutta en enää muista, mitä se teki.

Taivas koitti jouluaattona: silloin lastenohjelmia tuli televisioista koko päivän. Walt Disneyn piirrettyjä ja Tom&Jerry’ä. En tykännyt siitä. Pelkäsin että kissa saa kiinni sen neuvokkaan hiiren. En halunnut katsoa. Minun kävi hiirtä sääliksi, vaikka siimahäntiä inhoankin. Niinpä menin Tom&Jerryn ajaksi vessaan ja isoveli huusi, kun vaara oli ohi.

Nyt meillä on kotona Tom&Jerry. Parvekkeella asuu hiiri. Olemme ristineet sen Jerryksi. Jerry livahtaa sisään, jos parvekkeen ovi on auki. En tiedä miksi, koska sisällä sitä odottaa Tom. Tom ei saa Jerryä ikinä kiinni, mutta rakastaa sen vaanimista.

Kissa pitää parvekehiirtä omana virikehiirenään. En yhtään tykkää tästä. Tekisi mieli mennä vessaan piiloon niin kuin lapsena. Jos joku huutaisi, kun hiiri on mennyt takaisin parvekkeelle ja vaara ohi. Itse muistutan päivä päivältä enemmän itä-eurooppalaista muovailuvaha-animaatiohahmoa, eikä Kylli-tädinkään olemus tunnu peilikuvasta vieraalta.

Olisiko niin että siksi tulet, mitä lapsena katsoit?

 

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s